Voihan Wegner!

Odottaako kukaan, että jo pääsisi korkkaamaan tämän vuoden asuntomessut…? Veikkaan, että melkoisen moni suuntaa heti viikon päästä viikonloppuna Seinäjoen Pruukinrantaan ja syystä – messut ovat todella visiitin väärti.

Olen nyt saanut viettää Pruukinrannan messutaloissa yhteensä viisi päivää ja sanoisin, että kokonaisuus alkaa joltiseenkin hahmottua:) On mielestäni turhaa miettiä, että mikä taloista nyt on toistaan parempi, mutta varmaa on se, että kestosuosikit pitävät pintansa; Kannustalon Pohjanmaa, Hongan Markki ja Honkalojen Riihi ovat varmasti ne, jotka suomalaiselta yleisöltä ihailua osakseen saavat. Itse tykkään kovin myös Lumiance -talosta, josta laitan teille lisää kuvia tänne ehtiessäni. Nim. kiirettä pitää…

Mutta olkoon tämä pikkupostaus ylistyslause tanskalaiselle muotoilulle, ai miten niin jälleen kerran:), ja Hans J. Wegnerille. Miehelle, jonka tuolit ovat maailmankuuluja klassikkoja ja joita Pruukinrannassakin nähdään. En  voi välttyä miettimästä, olisivatko ne Kannustalon Pohjanmaassa lopulta aivan kauneimmillaan.

Nämä olohuoneen CH25 -lepotuolit ovat itselleni siinä mielessä uusi tuttavuus, etten ennen Seinäjoen vierailua ollut istunut niillä ja voi vitsit, kuinka hyvät ne olivatkaan. Selvitettyäni hinnan, en välttämättä enää tohdi näistä haaveilla, mutta kauniit ne ovat ja äärimmäisen kauniit juuri mainitussa ympäristössä.

Alemmassa kuvassa kannattaa myös kiinnittää huomio ihastuttaviin mustiin sähkörasioihin, jotka eivät tippaakaan poikkea talon yleisestä linjasta. Kaikkialla sähkörasiat ja valokatkaisimet tuovat viehättävän tuulahduksen menneisyydestä.

Ja sitten varsinaiseen aiheeseen, Wegnerin Wishbone eli CH24 -tuoleihin. Näihin käsintehtyjen kaunotarten valmistamiseen kuluu 120 metriä paperinaurua ja erilaisia valmistusvaiheita on yli 100. Tässä siis laadun – ja hinnan tae.

Kaunotar siis hyvinkin, mutta aina ollut syystä tai toisesta minulle tuoli, johon vain en jotenkin sovellu. Aina tuntuu, että jokin kohta keskiruumiistani osuu väärään paikkaan, mutta silti vaan jaksan ihailla näiden tuolien muotokieltä aivan suunnattomasti. Plus, että nyt on pakko myöntää, että ihailen ihan pikkiriikkisen myös näitä omia valo-varjo-otoksiani, joissa tuolin koko hienous pääsee jumalaisen kauniisti esille.

Lupaan, että jään jälleen sulattelemaan Wishbonea ja yritän seuraavan tilaisuuden tullen jälleen istahtaa. Tosin onhan minulla ainakin kymmenet sellaiset korkokengätkin, jotka hivelevät silmää vaan eivät niinkään jalkaa…mutta se on sitten jo taas ihan toinen juttu.

Ai, niin vielä. Annetaan Wegnerin levätä hetki ja katsotaan vielä Kannustalon Pohjanmaan keittiöön. Sisustussuunnittelija Helena Karihtalalle kymmenen pistettä niin ikään tanskalaisen Borge Mogensenin sohvan löytämisestä tähän kohtaan. Sohvaan, jonka suunnittelija suunnitteli jo vuonna 1945, mutta joka pääsi tuotantoon vasta vuonna 1963, on kyllä todella helppo ihastua.

Juuri tässä keittiössä tuo pieni kaunis sohva tuo mieleen jopa vanhanajan kunnon laverin ja luulisin, että siinä juuri tunnelma, jotta tässä kauniissa pohjalaiskeittiössä on haettu. 10 pistettä.