En oikeastaan tiedä, miksi jälleen olen jakamassa kuvia valaisimesta nimeltään Petite Friture. Nimittäin kun tilanne on siis se, etten varsinaisesti ole tämän ranskalaisupeuden suuri fanikaan, mutta kun tämän kodin kuvat tulivat vastaan olin jälleen myyty. Edellisen kerran tätä valaisinta ihastelin Tukholman RoyalDesign.fi:ssä, shoppailupostaus Scandinavian Mall´iin täällä.
Ja Ruotsistahan ne nämäkin kuvat ovat ja oli jotenkin pakko jakaa ne tänne blogiinkin, koska sisustus kaikessa kekselisäisyydessään, värityksessään – kaikessa, hipoo aivan taivaita. Kuvien koti valaisimineen on myös täydellinen osoitus siitä, mitä se musta tekee sisustuksessa. Miettikääpä nimittäin tätä kotia näine kaikkine seesteisen ihanine väreineen, mutta ilman mustaa. Kyllä, särmä puuttuisi. Särmä, jota vajaa 70 neliötä on nyt yksinkertaisesti tulvillaan.
Kirjoittelin taannoin teille tänne tauluista ja niiden, mahdollisesti, oikeista paikoista. Tätä kotia ja sen taulujen sijoittelua kun katson olen entistä vakuuttuneempi siitä, että mitään oikeaa taulun paikkaa ei enää taida olla olemassakaan. Tai no ainakin sitten kaikki se, miten itse yritän asiaa hahmottaa on turhaa pohdiskelua. Taulun voi näköjään laittaa vaikka lattian rajaan, jos se siellä visuaalisuudellaan viehättää.
Toki pitää aina osata katsoa myös kokonaisuutta, tässä tapauksessa taulun, ympärillä. Se, mikä on hieno juttu näin loppuun saakka tyylitellyssä kodissa ei välttämättä toimi alkuunsakaan vaikkapa suomalaisessa perinnetalossa. Eli aina kannattaa sisustamisesakin konteksti. Jokainen koti on omanlaisensa eikä yksi idea välttämättä suoraan siirrettynä sovi toiseen.
Mutta niin tahi näin. En vain voi olla ihmettelemättä tätä tyylikkyyden määrää. Ja mikä hämmentävintä, tämä koti on myös todella kodikas vaikka näin stilisoitu. Se toki tulee noista puulattioista, korkeista huoneista, listoista. Monista pienistä asioista.
Jos itse haluaisin ottaa jostakin tässä kodissa vinkit talteen niin olisi se ehdottomasti “väritys”. Minä värien ihmisenä näen näissä kuvissa kuitenkin jotain väreihin vivahtavaa. Uskokaa tai älkää. Ja ottaisin myös tuon keittiön, tuon tiiliseinäkin olkoonkin, että noitakin on näkynyt jo vuosikaudet. Mutta että sitten tuosta viehättävästä keittiöstä aukeaa toki ovi kohti pientä parveketta, aika söpö.
Ihanaa, että on mitä ihastella ja toisaalta ei niin kivaa, ettei jotain lisättävääkin. Jos tämä olisi minun kotini siinä olisi aika paljon enemmän vihreää, mutta menköön tämän kerran.
Laura
(Kuvien käyttöön kysytty lupa. Photos allowed for use in this blog by source: ALVHEM)
