Joko jouluvalot saa vähitellen sytyttää?

jouluvalotKun lähden illalla käymään jossain ulkosalla, jätän aika usein olohuoneen erkkeri-ikkunalle palamaan valot Maire-valaisimiini. En ylpeile sillä, että säästäisin siis sähköä, mutta luulen, että tästä selvitään. On nimittäin niin kaunista tulla kotiin kun valo heijastuu eteisen lasiovien läpi ja tykkään myös siitä, että kotini näyttää ikkunoiden läpi ulos kauniille.

Se on itse asiassa minulle visuaalisesti hyvin tärkeä asia, sillä jaksaisin loputtomasti kävellä iltasella vaikkapa tuossa vieressä Etu-Töölössä ihastelemassa ikkunoita ja miettimässä, millaisia koteja kauniit ikkunat kätkevätkään sisälleen. Olen jotenkin ihan hassu siinä mielessä, että jaksan loputtomasti itsekseni rakennella tarinoita – joilla siis todennäköisesti ei pienintäkään tekemistä todellisuuden kanssa.

Niin tahi näin, niin pian tästä kaikesta saa sitten nauttia oikein koko sydämestään, ikkunoista siis. Pian nimittäin saa sytyttää jouluvalot! Paitsi, etten tiedä ihan tarkoin, että milloin on se niin sanottu oikea aika tälle. Saako nyt jo sytyttää vai pitääkö odottaa pikkujouluun tai kenties itsenäisyyspäivään?

jouluvalot

jouluvalot

Pohdintani käynnistyi äsken kotiin kävellessäni, kun huomasin, että naapuritalon parvekkeilla oli sytytetty valoja. Marraskuun alussa. Mutta onko se sitten niin paha asia tämän kaiken pimeyden keskellä, jos saa nauttia valoista? Luulen, että annan myös itse periaatteistani myöden ja sytytän ensi viikonloppuna valoja. Ainakin jotakin. Kurkkasin vähän tänne blogin historiaan ja viime vuonna ensimmäinen adventti on ollut joulun odotuksen alku. Olisiko tänä vuonna jonkin uuden aika?

Joulun tuleminen jaksaa muuten hämmentää joka vuosi. Tuntuu jälleen, että joulu tulee ennen kuin ehtii sitä yhtään edes odottaa. Se, mikä myös on hauskaa, on, että kaikki jouluputiikit näyttävät joka vuosi niin uusille ja ah, niin ihanille. Ja eihän niissä ole mitään muuta kuin sitä samaa tavaraa kuin mitä on ollut ennenkin, mutta ah, miten valloittaville isot punaiset mukit sun muut tulevat näyttämään jälleen tänä vuonna. (Siis ne samat punaiset, isot muhkut mukit, joihin olen rakastunut vuosi toisensa jälkeen…)

Toivon tämän vuoden lopuksi parempia asioita kuin viime vuonna. Silloinhan iloinen odotus muuttui vähitellen menettämisen tuskaksi, kun rakas kisuni Batigol alkoi lopulta olla niin sairas, että joulua hän ei enää nähnyt. On hämmentävää, että vielä vuosi sitten tähän aikaan Batsukka oli ja eli, ja vain hetkeä myöhemmin itkin kissasairaalassa pikku-miehen menetystä.

Mutta sitähän se elämä on. Uutta elämää ja vanhasta luopumista. Matkalle mahtuu kuitenkin paljon kaikkea iloista, suurta ja ihmeellistä.

Parasta viikkoa kaikille ja kertokaahan, milloin teillä syttyvät jouluvalot!

Laura

jouluvalot

jouluvalot

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *