Tässä sateisena maanantaina olen oivaltanut jälleen monta asiaa. Ensinnäkin sen, että syksy tulee ja toiseksi sen, että on itse asiassa kiva jälleen alkaa pakertaa töitä. Rakenna-Sisusta-Asu -messut työllistävät nyt ensi hätään, sitten pohdin ainakin “suurvakavissani” jälleen kauppaa ensi kesälle ja käynnistän jälleen syksyn kuntokuurin ja ja ja… Ihan kivaa. On se vain niin, että vaikka olisi kuinka kiirus kesä takana, niin ei sitä ihan kuitenkaan monia viikkoja pelkästään ihmetellä jaksa.
Joten lähden siis, sateesta huolimatta, Uimastadikalle. Pipo päähän vain.
Mutta sitä ennen tuli mieleen iloita vielä kerran viimeviikkoisesta Ikean tilaisuudesta ja siitä, kuinka näyttävästi sielläkin oli jälleen viherkasvillisuus esillä. Iso + vihersisustamiselle. Kukka ja viherkukka tekevät kodin!
Kai tässä samoin tein voin kuitenkin myös myöntää, että amppeli….ööö amppeli….niitähän oli silloin, kun olin pieni tai no, ainakin nuori. Ja olen kyllä amppeleita jonkinkin verran tässä viime aikoina ja viimeisen vuoden aikana nähnyt, mutta silti, ei siitä kyllä tule minun juttuni. Mutta tämä ei ole siis amppeleiden vika, vaan sen vika, että olen elänyt elämäni ensimmäiset 23 vuotta kodissa, jossa oli amppeleita ja niissä saniaisia tai krapuja. Sorry äiti:):)
Perimmäisen ongelmavyyhteni voin kuitenkin kertoa ja se on Peikonlehti. Sisustuslehdet ympäri maailmaa pursuilevat toinen toistaan upeampia jättimäisiä Peikonlehtiä, mutta niin kuin vain olen yrittänyt hyvää Peikonlehteä itse jostain löytää, niin ei. Ei sitten millään eikä mistään. Ja jotenkin uskaltautuisin väittämään itseäni vieläpä melko intohimoiseksi kukka- ja kukkakauppaihmiseksi.
Mistä siis löydän ison, näyttävän ja jättiäiskokoisen Peikonlehden??? Vai onko vastaus vain niin yksiselitteinen, että pitää ostaa pieni ja odottaa sen kasvua vauvasta isoksi.
Moi Laura olisinpa ollut kalajoella nice runissa katsoin haastattelusi tubesta ja sinulla oli pitkät kynnet grrrr noilla voi rapsuttaa partaani pus,pus 🙂