Nautitaan vielä hetki vihreästä!

Terkkuja Kajaanista. Täällä on ihan ihana talvi. Onneksi on tällän messureissulla kaikki lenkkivaatteetkin mukana, joten aamulla ennen aamiaista pikkuinen lenkki, kuntosali, sauna ja millä mielellä voikaan lähteä töihin. Parasta.

Mutta niin on parasta tuo minun uusi sohvanikin. Koko uudistunut olohuoneeni. Kirjoitin ja kuvailin kokonaisuutta eilen hätäpäissäni käytännössä pimeässä ja eiliset, joka tapauksessa innostuneet, fiilikseni ovat täällä. 

Tänään heräsin jo huomattavasti rauhoittuneena, mutta edelleen olen sitä mieltä, että olen tehnyt maailman parhaat kaupat. Ainakin minulle parhaat kaupat. Ja tänään päivänvalossa napsin ihan tänne vaan muutaman herkullisen kuvan ja ehkä myös osoituksen siitä, että väreillä on väliä ja väreistä voi tulla niin iloiseksi. Ja psst. jos joku muukin ihastuu, niin tämä vihreä ei suinkaan ole Adean valikoimissa ainoa sametti. Siellä on myös vallan upea viininpunainen.

Tyynyjen kanssa kikkailu on vielä vahvasti kesken. Johtuen nyt tietenkin ensi hätään siitä, että sohva tuli torstaina aamulla ja sen jälkeen olen käytännössä katsoen koko ajan ollut tuulen lailla menossa. Tämän kaiken keskellä olen kuitenkin tuunannut tyynyt sekä olohuoneen entisistä että makkarin tyynyvalikoimista, noista kuvassa näkyvistä, aikanaan Etolasta ostetuista tiikkitasoista, sohvapöydän, siirtänyt keittiön taljan olohuoneeseen jne. Ainoa asia, jolle ei kerta kaikkisesti ole mitään paikkaa, on televisio.

Niin, aina se televisio lopulta tuntuu pilaavan kauniin sisustuksen. Jos joskus saan asua omakotitalossa (siis jos joskus   haluan asua) niin varmaa on ainakin se, että siinä kodissa tulee olemaan oikea tv-huone. Sittenhän se musta tai valkoisenakin ruma kapistus ei pilaa olohuonettani.

Mutta toki en telkusta ole valmis luopumaankaan, joten täydellisen tv-tason metsästys siis jatkuu. Ensi hätään se jatkuu ensi viikon alussa, kun kiiruhdan kotikonnuille. Katsastan melko huolella navetan, mummolani eli nykyisellään vanhempieni kodin piharakennuksen ja kenties kysyn vielä tädiltäni toisestakin mummolasta tuunausapua. Se vanha lause katsokaas; toisen romu – toisen aarre…

Mutta siis vielä tähän nyt kuitenkin muutama fiiliskuva kotoani tältä aamulta. Olen kovasti miettinyt sitä, että olisiko joskus aika maalata nuo lautalattiat vaikkapa valkoiseksi, mutta ainakaan nyt ei ole sen aika. Kun yksi iso seinä on lattiasta kattoon täynnä kirjoja ja olohuoneen yhdelle seinälle on tulossa samanmoinen setti, niin saattaa valkoiseksi maalattu lattia jäädä.

Mutta menee se näinkin. Tuo uusi sohvakaunotar on antanut niin paljon iloa viimeiseen kahteen päivään, ettei ole aivan tottakaan, ja onhan tuo vanha puulattia periaatteessa kuitenkin aika kaunis. Näillä mennään.

Ihanan aurinkoista viikonloppua kaikille.