Laitoin eilen aamulla kaikki sänkyvaatteet ulos tuuletusparvekkeelle. Tyynyt ja peitteet olivat likemmäs -20 asteessa noin 10 tuntia. En tiedä, riittikö se vielä kaikkien pölypunkkien tuhoutumiseen, mutta jos edes muutama… Joka tapauksessa sain ainakin kodin pyhäksi kuntoon.
Mutta se tunne, kun toin ne iltamyöhällä sisään. Ne kaikki suorastaan rapsahtivat, ihana puhtauden ja raikkauden tunne. Plus, että pestyinä ja mankeloituina odottivat uusimmat suosikkini, ihanat Zucchin pussilakanat. Minulla on siis Stockan alennusmyynneissä yksi heikkous… Tai no siis ainakin yksi.
Minulla on myös sanoisinko jossain määrin ongelmallinen suhde liinavaatteisiin. Ei niinkään ettenkö pitäisi liinavaatteista vaan pikemminkin pidän niistä liian paljon. Ja mitä harjatumpaa puuvillaa sitä parempi. Ja kyllä, iso vanha liinavaatekaappini tursuaa toinen toistaan upeampia kokonaisuuksia.
Tästä postauksesta tulisi ehdottomasti liian pitkä jos kertoisin juurta jaksaen, miten mankeloidessa silloin tällöin myös tärkkään liinavaatteet jne. Ja mankelointi, se on tietenkin itsestäänselvyys. Olen saanut levitettyä vuosien varrella tätä mankeloinnin ilosanomaa myös lähipiiriini, suhteellisen vaikuttavalla menestyksellä.
Nyt lähden Finlandia -taloon. Siellä nimittäin alkaa tunnin ja kolmen vartin kuluttua Sibelius Akatemian sinfoniaorkesterin Strauss -konsertti loppiaisen kunniaksi. Tuskin maltan odottaa. No, tuskin sitäkään että taas pääsee illalla nukkumaan. Yhden yön kokemuksella voin nimittäin sanoa, että pussilakanat ja tyynyliinat eivät pelkästään näytä hyvälle vaan myös tuntuvat jumalaisille.
Toivottavasti teistä lukijoista joku muukin on liinavaatefriikki, onhan?
