Sortumuksia iltapäivällä…ja luettu viim. ylihuomenna…parhautta…
Minne ovat kirjahyllyt kadonneet? Sitä mietin, sitä voisi moni muukin miettiä. Ainakin jokainen toivottavasti tätä lukiessaan piston sydämessään tunteva sisustussuunnittelija, joka muistaa, tietää tai myöntää toteuttaneensa “uskomattoman hienon” kodin tai sisustuksen, johon ei kuulu yhtään kirjaa! Miten se edes voi olla mahdollista, ettei kodissa olisi kirjoja?? Minun maailmassani, ja toivottavasti yhdessäkään edes osavaikuttamassani sisustuksessa, se ei ole mahdollista.
Koska en siis pidä kirjattomuutta mahdollisena, todistan olevani oikeassa. Nämä kuvat nimittäin ovat kaikki omasta kodistani. Myönnän kipuilevani mm. sen seikan kanssa onko oikein, että kirjat eivät ole ortodoksisesti järjestyksessä, mutta annan armon käydä oikeudessa kirjasto-ruokailutilassani. Ja toteutin sitten toista tyyliä asuntoni toisessa päässä, jonne hankin Harri Koskisen wall shelfin, ja kas sinne, sinne olenkin sisustanut aistikkaita kirjakokonaisuuksia.
Pieni pikantti muistokin kirjahyllystäni löytyy, siihen on kiva aina muiden sisustuskirjojen selailun tiimellyksessä palata…
Siinähän se, muisto menneestä ja tämän kirjan myötä ennen muuta vuodelta 2008. Silloin teimme täydellä vauhdilla Suomen parasta sisustusohjelmaa T.i.l.a a ja olihan se sen lisäksi, että nautinto niin myöskin elämänoppia ja -kokemusta parhaimmillaan. Ilman Tilaa en varmasti kirjoittaisi tätäkään tekstiä tässä teille.
Ja juu juu, pikkuisenhan me olemme tainneet muuttua, mutta emme merkittävissä määrin. Uskon, että kuvan porukalla muutamat Tilat saataisiin vieläkin muutettua ja mielenkiintoiset henkilöt haastateltua. Ihania muistoja.
Pitäisikö vielä puhua kuitenkin kirjasta ja kirjahyllystä. Itse en usko, että perinteinen kirjahylly kokonaan katoaa, jossain määrin se tulee säilyttämään paikkansa nykyaikaisessa mediaviidakossa – ja niissä nykyaikaisissa sisustuksissa. Uskon pikemminkin, että niille ihmisille, jotka ovat osanneet näitä arvotuotteitaan rakastaa suorastaan, heille kirjahyllystä tulee entistä arvokkaampi, kodissa vaalittava arvotuote. Ja tarkoitan tällä nimenomaan niitä ihmisiä, joille kirja on ollut ja on edelleen, iso osa elämän eliksiiriä.
Ei, kirjoista emme siis luovu. Vaikka olen myöntänyt, että some on, osin valitettavasti, vienyt mennessään, en voisi edes ajatella lukevani sähköistä kirjaa. Mikä kokemus se on? Kokemista on se, että saa aloittaa kirjan, kääntää ensimmäisen sivun, ja odottaa seuraavien sivujen ratkaisuja. Kokemus on myös oma kirjanmerkki tai pienet taitokset merkitsemässä kohtaa, mistä tänä iltana aloitan.
Kokemusta on myös se, että olen lukenut Aristoteles Onassiksen elämänkerran “Jumalten suosikki” noin 10 kertaa ja olen siitä joka kerta aivan yhtä haltioissani. Ja PS. Tätä kirjaa metsästin ympäri Suomen ja se tunne, jopa kokemus, kun jyväskyläisestä antikvaritaatista vastattiin, että meiltä löytyy…. Tämä kirja matkaa myös mukanani joka ikinen vuosi Kreikkaan. Älkää kysykö miksi, koen sen vain tärkeäksi.
Ja nyt kun on ilta, moni varmasti mietti, että mitäköhän kirjoittaja itse juuri nyt lukee. No Kate Mortonin kirjaa “Kaukaiset hetket”. Tosin myönnän, että “Paluu Rivertoniin” oli parempi. Mutta ihan parasta on, että kirjamessuilla Bazar Kustannuksen mies kertoi, että Kate Morton tulee tänä vuonna Suomeen! Jihaa, mahtavuutta. Taidankin siirtyä kirjani pariin, vaikkei mielestäni tämä Morton ole täydellinen, se on kuitenkin aivan täydellistä oppia tärkeimmälle asialle eli kunnolliselle kieliopille ja se ylläpidolle.
Heissulivei ja halaus, Laura
ja ps. sisustajat, eihän tuo kirja hassummalle näytä yöpöydällä…
