Merci – Paris osa 2

Kirjoitan tätä postausta niin uskomattoman upeissa maisemissa Suomen Lapissa, että näkymät vetävät lähes sanattomaksi. Lunta täällä Luostolla lienee reippaasti yli metrin ja tämä huvila, missä minun on ilo majailla, on käsittätämätön. Niin käsittämätön arkkitehtuurin ja sisustuksen kukkanen, että jo sisään astuessa menin hieman sanattomaksi.

Siispä päätinkin, että huomisesta eteenpäin, aina tämän viikon jonka täällä olen, kuvaan teille joka päivä tästä kohteesta yhden elementin tai huonekokonaisuuden. Ja ne kuvat, ne TODELLA ovat odottamisen väärtejä. En huijaa piiruakaan. Huomenna siis.

Mutta palataanpa sitä ennen Pariisiin, vuonna 2009 perustettuun sisustuksen ja lifestylen konseptiliikkeeseen, paikkaan, joka kantaa nimeä Merci.

Merci pitää ensinnäkin löytää ja kyllä sen löytää, kun osaa hakea maailman suloisinta pientä Fiat ia. Ja kun tämä herkkupala osuu silmiisi, tiedät osuneesi oikeaan. Konseptiliikkeeseen, jonka perustajien Bernard ja Marie-France Cohenin tärkein idea oli tuoda Pariisiin liike, jossa saman katon alta löytyy lifestyleä, muotia, hyvää ruokaa, huippumuotoilua ja oikeastaan vähän sitä sun tätä. Mutta sille en voi mitään, että hyvälle tuulelle tulen joka kerta, kun liikkeessä käyn.

Mercissä voit nauttia kahvia ja syötävää kolmessa eri pisteessä, mutta minusta ehdottomasti viehättävin ja kutsuvin on tämä “Used Book cafe”. Heti sisääntulon kupeessa olevassa kahvilassa voit nauttia kupposen kahvia, viettää aikaa pitkällä brunssilla, syödä lounaan tai sitten ihan vain ihailla kirjoja.

Kirjojen ystävälle tuo kahvila on nimittäin taivas. 10 000 vanhaa kirjaa, tiedä mitä aarteita sieltä saattaa löytyä. Voiko olla mitään pariisilaisempaa saati sitten romanttisempaa kuin lueskella pari tuntia kirjaa pariisilaisessa kuppilassa. C´est charmant!

 Mercin yksi idea on se, että eri tilat osoitetaan aina vaihtuville tuotteille. Toki en itse Mercissä käy kuin kerran kaksi vuodessa, mutta siinä missä tämä kyseinen tila oli taannoin vielä omistettu hollantilaiselle Piet Hein Eekille, nyt alueen olivat vallaanneet arkkitehti Max Gunawanin Lumio-valaisimet.

Vuonna 2015 muotoilun arvostetun red dot -palkinnon saanut Lumio -ledvalaisimen tärkein ajatus on sen ladattavuus, vaikka päällimmäisenä kyseessä on kirja, jonka avaat valaisimeksi. Kun lataus kestää 8 tuntia, tärkein asia on vain löytää Lumio-“kirja” kotoa, ja ei kun kirja yöpöydälle auki, niin sehän on siinä.

Tällä käynnilläni Merci ei keskittynyt kovinkaan laajasti skandinaaviseen muotoiluun, joten kun Arne Jacobsenit, Alvar Aallot ja Hans J. Wegnerit loistivat nyt poissaolollaan, niin saatoin keskittyä minulle hyvin tärkeään ja rakkaaseen osastoon, kodin pellavaisiin tekstiileihin. Ja niitä Mercissä riittää…

Kun en vaan itse saa silmiäni eroon näistä. Kun käyn tallinnassa, suuntani vie aina ihastuttavaan Zizi in ja Pariisissa käteeni suorastaan vastustamattomasti ajautuu Mercin pellavaa. Itse asiassa olen jopa sitä, mieltä, että vaikka Zizin pellavan käyttöikä lienee vähintään 50 vuotta, Mercin pellava on jotenkin vielä hellyyttävämpää. Ei ilmaista, mutta värit, itse osasto ja kaikki hypistely. Jokaisen visualistin silmä lepää ja ah, se tunne, kun uppoudut näiden tuotteiden joukkoon omaan sankyysi.

Ai niin, siltä varalta, että joku ihastuu. 111, Boulevard Beaumarchais.

ja huom! Varaa ihmeessä aikaa, tunti ei riitä mihinkään….ja vaikket ostaisi yhtään mitään, mieli on iloinen ja positiviinen. Juuri sellainen, kuin mitä liikkeen perustajat aikanaan halusivat; olet saanut palan huippumuotoilua, huippumuotia, piensisustusta ja pehmeitä arvoja, ja kaikki tämä yhdessä ja samassa paketissa.