Pitkään aikaan en ole tainnut kirjoittaa kuulumisia olohuoneesta, joten nyt on niiden aika. Uusi lyyraviikuna nimittäin saapui luokseni muutamia viikkoja sitten. Se oli ensin kokonsa vuoksi alempana olevalla pöytätasolla, sitten ruokailutilaa kaunistamassa ja lopulta se päätyi osaksi olohuoneen ikkunalaudalla olevaa viherkokonaisuutta. Tuossa se on minusta todella kaunis. Ei haittaa vaikka se on hieman kookaskin, toimii mainiosti. Ja tohdinko sanoa, että tämä on jo toinen lyyraviikunani. Annan kasville ison suosituksen, olen saanut molemmat tekemään jo uusia lehtiäkin. Onko kyse sitten helposta kasvista vai viherpeukaloisuudestani…
Itse asiassa, kuten olen tainnut monasti aiemminkin todeta, tykkään kodissani näistä vanhoista ikkunalaudoista aivan erityisesti. Ne antavat ryhtiä, mutta kuten kuvista voi nähdä, ne tuovat myös erinomaisia puitteita erilaisille pienille sisustuskokonaisuuksille.
Erityisen innostunut olen nykyään myös viherkasviryhmistä. Kaikkea erilaista, erikokoista ja ennen muuta erilaisia ruukkuja. Tässä kokonaisuudessa minua eniten mietitytti juuri tuon lyyraviikunan valkoinen ruukku, mutta aikani sitä makusteltuani huomaan, että se tuo kokonaisuuteen ihan mukavaa piristystä. Kuten valkoinen usein, niin tässäkin, se kirkastaa kaiken ympärillään olevan.
Pidän kovasti. Enkä oikeastaan malta odottaa, että saan ikkunalaudoille ja muuallekin joulukoristeita. Ihan pienellä otoksella on jo aloitettu, kuten huomaatte.
Eli pikkuinen poro. Söpö kuin mikä. Kaikkein koomisinta on ehkä se, että minulle tulee porosta mieleen oma, rakas Batigol-kissani:). Batsukan jälkeen olen nimittäin huomannut, että monista pienistä suloisista asioista tulee yllättäen mieleen tämä minun 15-vuotias pikkumieheni, joka siis vanhemmillani asustaa.
Mutta se Batigolista, poro on Pentikin ja ystävältäni sain sen tovi sitten lahjaksi. En osaa määrittää onko kyseessä jouluporo vai poro ihan yleisesti, mutta koska Lappi on minulle tärkeä asia, niin poro passaa oleskelemaan ikkunalaudallani pidempäänkin.
Ja Lapista puheenollen. Nuo kynttilänjalat. Jo pitkään olen havitellut olohuoneeseeni kaunista kynttilänjalkapariskuntaa ja nehän löytyivät sitten Norjan Karasjokista. Merkkiä en tiedä, kynttilät hain eilen Stockmannilta ja ne ovat Brosten. Peukku muuten merkin kynttilöille noin yleisesti, palavat erinomaisesti ja ovat hinta-laadultaan minusta erinomaisia.
Tällaisia kuulumisia siis olohuoneesta. Kuten todettua, pian “aluetta” saa koristella myös jo varsinaisin joulukoristein. Nyt kun viherkasvusto vie noin ison tilan ja lyyraviikuna kyllä tulee koostaan huolimatta pysymään paikoillaan, niin saattaa olla, että uudet kynttilänjalat siirtyvät keittiöön Lucia-kynttelikön alta. Perinteistä kun haluan aina pitää kiinni ja Lucia-kynttelikkö on aina juuri tuossa ollut, tulee siis olemaan myös tänä jouluna.
Mukavaa sunnuntain jatkoa. Nyt alan lueskella niitä norjalaisia sisustuslehtiä…
