Kotonani tapahtuu varsin vähän muutoksia, sillä olen hyvin kestävän sisustuksen edustaja. Mikä kerran hankitaan, se paikallaan pysyköön:). Siksi onkin hämmentävää, että olohuoneessani on tapahtunut muutoksia tänä vuonna jo muutamaankin otteeseen. Ihan uusimpia juttuja ovat ihanat kynttilänjalat ja jälleen uusi lyyraviikuna, niistä tarinaa ja kauniita otoksia viikonlopulta täällä.
Mutta radikaalimpiin muutoksiin. Ensin kesän korvalla saapui tuo vihreä ihanuus, Adean Mr.Jones -sohva. Olin haaveillut jo jonkin aikaa samettisesta sohvasta ja kun näin tämän vihreän kaunottaren helmikuussa Tukholman messuilla, oli se menoa. Ja kyllä, uskallan kannustaa teitä hankkimaan jopa tummanvihreää samettia, kyllä sen kanssa pärjää enkä missään nimessä joudu joka päivä nyppimään siitä pölyhiukkasia. Ihan normieloa saattaa trendikkään sametin kanssa elää. Hankkisin samettia lisääkin, kunhan vain keksisin, että mihin. Art deco -tyyliin rahi kenties…
No nyt tovi sitten, nappasin vanhempieni kellarista mukaani mummolan vanhan olohuoneen pöydän (joka muuten palveli enemmän kuin upeasti kesäkaupassani viime kesänä). Pöytää olen nyt yrittänyt sovitella paikoilleen muutaman viikon ajan. Vieläkään en ole ihan varma siitä, onko se mittasuhteidensa puolesta oikea, mutta siitä olen varma, että noin restauroituna, se on todella kaunis.
Olen siis vieläkin vähän totutteluvaiheessa ja voihan sen vanhempieni varastoon palauttaakin, mikäli se ei tuohon paikalleen istu.
Mietin myös sitä, josko jaloista nappaisi pois kymmenisen senttiä, niin pöydästä tulisi enenpi sohhapöytämäisempi, mutta menettäisikö se sitten alkuperäistä luonnettaan. Sanoisin, että kyllä. En ole ollenkaan tarkka nykykalusteiden muokkaamisesta, mutta lähtökohtaisesti vanhan “rikkomiseen” pitää minusta suhtautua äärimmäisellä pieteetillä. Mieluummin sovittaisin vain tuotteen paikoilleen ilman, että lähtisin jalkoja katkomaan. Tuollaisenahan se on ajan saatossakin palvellut.
Ehkä isompi haaste kokonaisuuden toimimiseen onkin matto. Nyt olen vain napannut ruokailutilasta pois taljan, joka ei ehkä aivan täydellinen matto tähän ole. Ja samalla se on kuitenkin tarpeeksi yksinkertainen, että sen saa sovitettua muuten melko monimuotoiseen tilaan ja yleisesti ottaen monimuotoiseen kotiini.
Haaveilen ehkä sellaisesta paksusta karvalankamatosta, mutta toisaalta mietin myös jotain itämaista ja värikästä. Ja sitten kun käännän katseeni pöytää vastakkaiselle seinälle ja sieltä kurkkii massiivinen, vaaleanpunavaikutteinen Designers Guild -kuviotapetti, en ole jälleen ollenkaan varma itämaisuuden istuvuudesta.
Lisäksi tämä minun tilani tarvitsee maton joka on vähintään 240×300 ja sellaisia mattojahan sen lisäksi, että ei ole välttämättä juuri mieleisenäni helppoa löytää, niin ei niitä kyllä ole kovin helppoa edestaas kuljetellakaan noin sovitusmielessä. Pitää pohtia, miten edetä tässä asiassa. Olisi ihanaa saada jo jouluksi uusi, upottava matto, mutta saapa nähdä toteutuuko tämä haave.
