Lapin luonto luo outoa taikaa, se on kaunis ja kertaamaton… Hiihdin tänään 18 kilometriä näissä uskomattoman upeissa maisemissa. Itse asiassa jollain hellyttävällä tavalla juuri Luosto on kaikista Lapin hiihtokohteista se, joka todella on säilyttänyt identiteettinsä ja luonteensa. Koskematon, ainutlaatuinen, sitä kaikkea on Luosto.
Jos sitten vielä onnistuu siirtämään tämän kaiken upeuden sisätiloihin, niin sanoisin, että silloin rakennuskohde on onnistunut. Kirjoitin teille eilen tästä huvilasta ensimmäiset ajatukset Lapin lumosta ja tässä hieman lisää. Siitä, mitä saadaan aikaiseksi, kun ikivanha kelo on sahattu 10 tuumaa paksuksi pelkaksi…
Kaunista ja niin tunnelmallista. Jos joku muuten miettii, miksi näissä kuvissa on tällainen punasävyinen fiilis, niin se tulee siitä, että koko käsintehty rakennus on käsitelty puuöljyseoksella. Siitä tämä upea tummanpuhuva sävy, joka siis todellakin on hieno ainakin tällaiseen kelohuvilaan. Ja mikä ettei myös eteläisen Suomen huvilaan meren äärelle, mutta toki tänne se ainakin sopii kuin nakutettuna.
Mitä te tykkäätte siitä, että isännän tai emännän harrastukset näkyvät vahvasti sisustuksessa? Minun mielestäni se on ok, jos kullekin asialle löytyy oma tilansa. Itse asiassa olen melko usein sitä mieltä, että pariskunnista rouva sisustaa miehen ikään kuin ulos kodista ja se on väärin. Molemmille osapuolille pitää olla sijansa mielipiteelle. Tämä päteköön joka kodin sisustukseen!
Mutta on ainakin yksi asia, josta uskoisin, että jokainen kotiaan sisustava ihminen pitää. Ja tämä on kulunut nahka. Vuosi vuodelta tunnelmallisempi, ihanampi, kulahtaneempi ja kauniimpi. Vaikka itse en ole nahkasohvaihminen, niin kyllä yksi kulahtanut nahkatuoli tai -sohva mahtuisi aina kotiini. Sitten kuitenkin 🙂
On kuin itsekkin pääsisi nauttimaan lapinlumosta. Innolla odottelen jo mihin huomenna pääsen tutustumaan.