Lappi, luonto ja liikunta – parasta!

luontoKun katsotte kuvaa, näette suhteellisen onnellisen ihmisen. Näette siis minut, joka on jälleen päässyt Lappiin. Tällä kertaa ei ihan Pohjois-Lappiin vaan ikään kuin puoleen matkaan ja Luostolle. Mutta ai että, miten tästä paikasta tykkäänkään. Kun missään ei ole mitään, kaikkialla vain rauhaa, kylmyyttä ja pimeyttä. Siis yksinkertaisesti parasta.

Moni varmasti voi ajatella tästä kaikesta ihan toisin ja ihmetellä, että miksi ihmeessä en haikaile vaikka Leville tai Ylläkselle. Mutta kun en juuri haikaile kumpaankaan. Haluan vain olla mahdollisimman syrjässä ja rauhassa kaikesta.

Viime syksynä tuli piipahdettua muutaman vuoden tauon jälkeen tuonne ihan pohjoiseen pohjoiseen ja tuli siis käytyä Inarissa ja Utsjoella. Lukaisin itsekin viime syksyn pohdinnat uudelleen, lue sinäkin tästä.

No mutta sitten mitäs täällä Luostolla nyt sitten. Tässähän oli jopa jännitysmomenttia, että miten käy lumen kanssa. No, toki täällä lunta ja hyvin talvista, mutta onhan se tosi surullista kun paikalliset sanovat, että kyllähän se kuukauden myöhässä on. Talvi nimittäin. Olisi niin kivaa, jos voisi todeta, että ppikkeustalvi – ensi vuonna kaikki on toisin. Näin vain valitettavasti ei voi muuta kuin toivoa olevan, mitään faktaa sen tueksi ilmastonmuutoksen puristuksessa ei enää oile.

luonto

Tänään otettiin kuitenkin sekä talvisesta luonnosta että naisesta mittaa, kun lähdimme “helpolle” lumikenkäreitille kohti legendaarista Torvisen majaa. Kuka tahansa normaali ihminen olisi ymmärtänyt jo matkan ensi metreistä lähtien, että kannattaa kääntyä takaisin. Mutta meillehän ei toki tullut tämä mieleen, koska oli kerran helppo kolmen vartin reitti Torviselle.

Tämä helppo ei ollut helppo vaan lopulta se tarkotti tarpomista ylös ja alas, kivikkoon ja sen toiselle puolelle. Torvisen majahan ei toki ollut avoinna ja mitään mahdollisuutta ei ollut kääntyä, koska ne kaikki vähöiset alamäet olisivat muuttuneet jyrkiksi ylämäiksi. Kaikki tämä tarkoitti sitä, että me talsimme ystävättäreni kanssa semmoisen kevyen kolmituntisen.

Mutta mutta. Tämähän on juuri sitä, mitä itse lähdin täältä myös tavoittelemaan. Sanoin, että minä nukun ja hengitän Lappia ja kaiken valoisan ajan olen luonnossa. Ja juuri näin olemme tehneet. Koko viikon vähintään seitsemän tunnin liikuntatinki on jo tehty ja vielä huominen jäljellä.  Ja kaikki nämä ylhäältä otetut kuvat. Voi elämän kevät, miten upeat maisemat meille avautuivat. Lappi vaan on jotain niin spesiaalista.

luonto

luonto

Poroja olen nähnyt ainakin parisen kymmentä hieman lähempää ja kauempaa, joten porokiintiö on hoidettu. Muita eläimiä en tällä reissulla juurikaan ole, ainakaan vielä, nähnyt.

Ja entäs sitten revontulet. Ei vielä ainakaan. Tällä hetkellä kun eletään perjantain iltapäivää niin Aurora Alert kertoo, että ensi yönä olisi 30% mahdollisuudet nähdä. En siis usko, että ilmiöillä tällä kertaa meitä hellitään.

Toki itse asiassa minulle tuntuu tällä kertaa riittävän jo se, että hotellista annettiin tullessamme meille pieni vanha Nokian puhelin. Se on katsokaas sillä lailla, että jos “revontulivaara” on akutisoitumassa, niin tuo puhelin soi tai laittaa viestin. Viime yönä välkkyivät kaikki, mutta koska todennäköisyys oli vain 20%, niin en jaksanut enää rynniä. Laiskimus.

Ja nyt lähden alakertaan takkatulen ääreen nauttimaan glögiä. Huomenna kenties vielä uudelleen tuon fatbiken vuokraus. Oli nimittäin aika huippua. Maastot ovat muuten melko haastavat lumihangessa, niin pieni apu sähköakusta on aivan parasta näissä olosuhteissa. Ja mikä sitten aivan kaikkein parasta – MINÄ OLEN ULKONA JA NAUTIN!

Mukavaa viikonloppua!
Laura

luonto

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *