Kaikille kissaihmisille kerron heti samoin tein, että teidän pitää kahlata tämä koko postaus läpi nähdäksenne tämän maailman ihanimman 15 -vuotiaan brittiläisen. Mutta luulisin, että kissaihmisten lisäksi tämä postaus saattaa ilahduttaa myös muutamia muita lukijoita. Ainakin niitä, jotka remontoivat vanhaa, niitäkin, jotka tykkäävät puuhelloista ja niin ikään heitä, jotka vain sattuvat olemaan keittiöiden ystäviä.
Itse kuulun jossain määrin näihin kaikkiin kolmeen ryhmään. Ensimmäiseen siksi, että olen aika vahvasti vaikuttanut juuri tämän kyseisen keittiön remontin syntyyn ja onnistumiseen. Toiseen kohtaan sovin, koska en voi tietää montaa kauniimpaa asiaa kuin takassa tai hellassa rätisevä tuli ja kolmanneksi – satun nyt vain olemaan keittiöfanaatikko. Ja sehän on tietenkin pieni pikantti yksityiskohta elämässäni, koska en juurikaan laita ruokaa, mutta sitäkin enemmän annan arvoa kauniille astioille ja toimiville ja kauniille keittiöille.
Erityisesti pidän vanhojen talojen keittiöistä, joissa on onnistuttu kivasti yhdistelemään uutta ja vanhaa. Näissä tämän postauksen kuvissa näet, miten Reino no 30 -puuhella istuu aivan moderniksi uusittuun Nixin Huvila -keittiöön ja tästä ja tästä voit käydä kurkkaamassa, mitä muuta juuri tässä keittiössä on arvostettu. Pieniä yksityiskohtia, jotka tekevät keittiön arjesta toimivamman.
Mutta siis nyt keskitytään näihin kauniisiin kuviin. Ilahduin itse kun tulin äsken Helsingin kotiini ja latasin kuvat koneelle. Kivoja pieniä yhdistelmiä vanhaa ja vähän uudempaa. Ja mielestäni aika sulassa sovussa moni kiva vanha ja uusi asia.
Olen edelleen sitä mieltä, että tuo vanha vihreä oli erityisen onnistunut valinta seinän tapetin väriksi. Oli, tietenkin, itsestään selvää, että puuhella säilyy, vaikka se on tietenkin huomattavasti tämän päivän standardikorkeutta matalampi, mutta ei siinä toki ihan alati kokatakaan, koska keittiössä on toki myös nykyaikainen liesi. Mutta kyllä se tämäkin silti melkoisen usein käytössä on, ollut jo noin 80 vuotta… Jännää silti, ettei käytännössä juuri mitään varsinaisesti tarvinnut uusia. Toki muurin ja hormit tarkisti ammattimies, mutta ulkoisesti kokonaisuus on aika pitkälti pieniä paikkauksia lukuun ottamatta se mikä se on alunperinkin ollut.
Eikä sille asialle vain yhtään mitään voi. Kun tulet tupaan, tai keittiöön kuinka vain, niin jos sinut ottaa vastaan lämpöään hehkuva puuhella, niin onhan se tunnelma etenkin talvella aivan lyömätön.
Ai niin ja olikos tuolla alussa, että tässä keittiössä viihtyy myös yksi maailman ihanin brittikissa. Ikää hänellä on jo miltei kunnoitettavat 15 vuotta, eikä hän varsinaisesti viihdy julkisuudessa. Koska nyt kuitenkin on käynyt niin, että hänen kauniit piirteensä ovat vilahdelleet allekirjoittaneen instagramissakin muutamia kertoja, niin kai pikkumies antaa anteeksi se, että hän päätyy myös blogipostaukseen.
Ja kuten kissojen kanssa aina. Se, että poseeraus olisi onnistunut kameralle, se oli toki vain haave. Koska kissathan katsovat juuri minne haluavat ja palvelusväki ottaa kuvan tähdestä parhaalla mahdollisella kyvyllään. Mutta onhan tuo nyt ihan söpö noinkin:)
Näillä ajatuksin hyvää alkavaa hiihtolomakautta kaikille.
