Rusotähtianis, kanelitanko, teräksinen Aalto-kokoelman teräsvati. Siinä on jouluasetelma olohuoneeni pöydällä. Itse asiassa tähän voisi tai kenties vielä pitäisi lisätä sana ruskea, sillä niin kauniisti anikset ja kanelitangot toistavat vanhan pöytäni väriä.
Ja vaikken todellakaan ole mikään puuha-tai askarteluvinkkien antaja tai osaaja parhaasta päästä, niin tähän voi kuka tahansa ryhtyä. Oleellinen asia on puhtaat ja kiiltävän pölyttömät teräsastiat. Kynttilän sijoitin kivien keskelle ja sitten vain ripottelin anikset ja tangot joukkoon. Kivaa, kun näin helpolla saa kaunista.
Pitäisikö aineksia hieman tarkemmin analysoida? Ehkä teen sen. Keskellä on Porvoosta ostamani Bruka Designin huonekynttilä, jonka tuoksu on nimeltään Dark Rum. Ihastuin tuoksuun, vaikka en itse juuri rommista pidä. Tuoksu oli jouluisen söpö.
Entäs nuo rusotähtianikset, kanelit ja kivet sitten…? No, kaikilla on omat tarinansa. Kivet olen uimalla hakenut Aristoteles Onassikselle kuuluneen Skorpioksen rannoilta jo vuosia sitten, anikset ja kanelit puolestaan ovat perua jo viime sesongilta.
Kyllä, näin se meni. Hankin ne todellakin koristeeksi jo vuosi, olisiko jopa pari sitten, mutta kun ne huolellisesti pakkaa ilmatiiviisti, niin ne ovat aivan täydellisiä yhä edelleen. Kanelitangot ovat ehkä menettäneet hieman tuoksuaan, mutta ihana aniksen tuoksu leijailee nyt täällä sekoittuen tuohon tummaan rommiin.
Omistan myös useita Aallon teräsvateja. Tämä parivaljakko on kodissani aina jollain lailla esillä, mutta viime aikoina vadit ovat olleet hieman syrjemmällä. Jotenkin eilen tuli sellainen olo, että nyt olisi jälleen näiden hetki ja luulen, että näin mennään myös joulun ehkä jopa uudenvuoden yli.
Adventtinahan istuttelin olohuoneeseen ne hyasintit ja tunnelmoin niistä täällä. Ne alkoivat nyt jo olla niin kuihtuneita, että en millään voinut pitää niitä enää astelemana. Olisihan hyasintti itsessään varmasti toki kestänyt, mutta kun idea oli, etteivät ne saisi kasvaa pituutta, niin silloin aina pitää valita kastelemattomuus.
Eli tällaisissa tunnelmissa tänään. Ulkona on satanut kaatamalla märkää lunta ja teimme ikimuistoisen retken päivällä Piian kanssa Espooseen tonttuilemaan. Nyt olisi sitten aika lähteä jälleen kaupungille, vaikkei millään viitisi. Täällä olohuoneessa joulu on niin läsnä ja jouluasetelma näyttää niin kauniille ja tunnelmalliselle. Ja tuoksukin on erinomainen.
Ai, niin ja tänään perhepiiristä myös iloisia uutisia, serkustani on nimittäin tullut poikavauvan isä. Onnea koko pienelle perheelle. Luulen, että he saivat elämänsä parhaan joululahjan.
