Olen miettinyt muutamankin kerran viime vuosina, että milloin annan periksi ja laitan makuuhuoneeni ikkunalta ison vaasillisen kuivattuja ruusuja roskiin. Normaalisti tämä periksiantaminen olisi tietenkin helpompaa, mutta tällä kertaa kyseessä sattuvat olemaan 40-vuotisjuhlissani perheeltä ja lähisukulaisilta saamani 40 ruusua.
Ne olivat tuolloin aivan niin maailman ihanimmat ja olin ison haaveilemani ruusukimpun kanssa ehkä maailman onnellisin ihminen. Ja siksi myös “jälkityöt” ruusujen kanssa tehtiin helteisen heinäkuun keskellä pieteetillä.
Kuivasin ne todella huolella ja siinähän nuo nyt sitten ovat viettäneet aikaa jo melko pitkään, kuten otsikkokin kertoo. Kuvien perusteella jokainen voi tehdä ratkaisunsa siitä, että olisiko noiden aika mennä roskikseen vai vieläkö annan niiden olla ja elää. Pölyä ei pinnalta irti saa, mutta ehkä se vähän jopa kuuluu asiaan.
Sama ongelma – siis ainakin minulla – on niin monen muunkin asian kanssa. Tuossa kirjahyllyn alakaapissa vierelläni ovat kaikkien käymieni olympialaisten maskotit ja ne vievät ihan kamalasti tilaa. Vaatekomeroissa loistavat esimerkiksi Salt Lake Citystä vuonna 2000 ostetut Kanadan olympiajoukkueen vaatteet. En minä niitä enää pidä, mutta muistoina ovat niin rakkaita. Aleksanteri Suuren patsas muistuttaa minua rakkaudestani antiikin Kreikkaan, mutta vie se Allukin melko paljon tilaa silloin, kun ei ole esillä.
Ja tämä kaikki toki vain pieni riipaisu kaikkiin niinhin muistoihin, joita olen vuosien varrelta keräillyt. Sitäkin aina silloin tällöin mietin, että missä sellaisilla ihmisillä, joiden kodit loistavat vaikkapa instagramissa vitivalkoisina ilman yhtään tavaraa, missä heidän muistonsa ovat. Kaikki ne tavarat, joista tulee mieleen vaikka joku hyvä kesä, kouluvuodet, kiva reissu tai vaikkapa vain sitten syntymäpäivä. Enpä tiedä, ehkä jossain kaapeissa sitten.
Eikä se tavaran kerääminen tietenkään mikään hyve ole, mutta silti tavaroiden muodossa olevat muistot ovat minulle todella tärkeitä. Muistoja vaalittaviksi minun elämäni tarinaan.
Toki onneksi on jotain, mikä tulee ja menee. Tällä hetkellä eniten iloa elämään tuottava asia on avantouimisen aloitus ja Allas Sea Pool ja seuraavaksi eniten iloa tuottavat varmasti sitten tulppaanit. Siis oikeasti tämäkin kimppu. Niin kaunis 30 tulppaanin kokonaisuus, joka juuri tänään valojen ja varjojen kanssa oli ihan parhaimmillaan.
Ja lopulta minusta ihan sulassa sovussa noiden likemmäs kymmenen vuotiaiden ruusujen kanssa.
Huippusunnuntai!
Laura
