Vihreä on niin kaunis väri. Vihreä on luonteva, luonnollinen, helppo ja mitä kaikkea. Kun ulkona sataa kaatamalla lunta ja siellä on vitivalkoista, tuntuu myös sille, että vihreä, tässä tapauksessa maljakko ja oksa, tuo luonnon sisätiloihin. Iso suositus siis vihreälle sisustamisessa.
Tämä maljakko on ollut esillä ennenkin blogissani, mutta noin kaunista eukalyptuksen oksaa en ole monasti löytänyt kuin nyt mitä tämä marjainen oksa on. Hiukkasen haastava erittäin raskaana, mutta kun aikani fiilistelin oksaa tuohon maljakkoon, alkoi se näyttää siihen aika passelille.
Ja maljakosta. Se ei ole merkkimaljakko eikä oikeastaan yhtään mitään sinänsä erityistä, mutta minulle itselleni yksi rakkaimmista maljakoista juuri siksi, että vesi näyttää sen läpi niin kauniille enkä ole vielä löytänyt kukkaa, kukkia tai värejä, jotka eivät tuohon maljakkoon sopisi.
Sisustamisessa on minusta ihan parasta se, että jotkut asetelmat ovat silmälle niin iloja että niitä oikeasti tykkää katsella. Monasti löydän itseni myös ihailemasta tulppaaninippua ja kun jaksan ryhdistellä (vihreän) samettisohvani, jaksan ihastella sitäkin todella kauan. Voisiko sitä siis sanoa, että olen onnistunut? Ainakin jotain sen tapaista.
Mainittu sohvahan muuten tuli vastaan likemmäs päivälleen tasan kaksi vuotta sitten Tukholman messuilla, jonne lähden siis jälleen parin viikon kuluttua.
Kävelin messuilla kohti Adean osastoa ja näin tulevan oman sohvani, vihreän Mr.Jonesin elävänä ensimmäistä kertaa. Se oli, kuten todetuksi on tullut, rakkautta ensi silmäyksellä. Tiesin, että sohva saattaa olla pikkuisen haastavan kokoinen ja mallinen olohuoneeseeni, mutta en antanut sen haitata. Olin valmis siirtämään vaikka seiniä sen edestä :).
Onneksi aivan noin dramaattisiin toimiin ei tarvinnut ryhtyä ja pärjäilty on mainiosti. Ja tullaan pärjäämään pitkälle myös tulevaisuudessa. Näissä huippulaadukkaissa tuotteissa kun on se ongelma, että eihän niistä toki koskaan pääse eroon.
Hankin yhden elämäni rakkauden, Hästensin Superia-sängyn nimittäin 16 vuotta sitten. Menneenä syksynä olen kovin haaveillut siitä toisesta pohjoismaisesta ylpeydestä, että norjalaisen Jensenin sängystä. Mutta ymmärtänyt haaveeni turhiksi, sillä eihän Superiassani ole yhtään mitään vikaa, takuukin on voimassa vielä 14 vuotta. Sen siitä vaan saa kun satsaa aina määrän sijasta mieluummin laatuun…
Lumista lauantaita,
Laura
