“…kun tuo taivas on niin tumma ja kahden tässä hiljaa mennään. Humma on poijjalla ainoa aarre ja sellaista ei ole kellään….”
Tapio Rautavaaran sanoja tapailin eilen, kun ajelin keskellä ihaninta Varsinais-Suomea kohti Vahdon kuntaa. Kun metsätiellä kaiken hiljaisuuden keskellä tien toiselta suunnalta tulla tupsutteli neljä suomenhevosvaljakkoa, niin tuskin lähemmäksi suomalaisuutta enää voi millään päästä. Tuskin lähemmäs Rautavaaran klassikkoa myöskään.
“…Maantieltä hiljaa mun lauluni kuuluu ja Liinukka harjaa heittää. Hummani hei, hummani hei, huputiti hummani hei…”
Lupasin joskus blogini alkuaikoina, että kirjoitan teille sisustusjuttujen lisäksi myös suomenhevosesta. Eläimestä, joka kaikista maailman eläimistä on vaikuttanut eniten kokonaisen kansakunnan tulevaisuuteen. Ilman suomenhevosta ei olisi Suomea.
Tätä ajattelen aina, kun arvostan suomenhevosen kasvattajia. Varsan tie juoksijaksi saattaa olla valmis vasta 1o -vuotiaana ja sitä ennen hevoseen on mennyt euro jos toinenkin. Mutta mitä sitten? Elämässä aina menee rahaa jonnekin eikä suomenhevonen ainakaan huonoin sijoitus ole. Plus että voiko joku nyt sitten muka vastustaa seuraavia kuvia noin esimerkiksi?
Suomenhevoskansan vuoden suurimpia päiviä vietetään Turussa heinäkuun viimeisenä viikonloppuna, jolloin Turku saa kunnian isännöidä Kuninkuusravit kuudetta kertaa. Ja jo nyt kaikki tietävät, että niin suurta tunnekirjoa, kuin tuon viikonlopun aikana saa elää läpi ei monasti koe.
Suomenhevosihmiselle ravimaailmassa se, että oma hevonen kruunataan kuninkaaksi tai kuningattareksi, on kaiken tekemisen sydän, alku ja juuri. Mitään suurempaa hetkeä ei voi olla, kun vaikeuksien jälkeen jo uransa ehtoopuolella oleva ori tai tamma nousee siihen kuntoon, että se raataa tiensä kolmella matkalla voittajaksi tai voittajan tuntumaan ja saa seppeleen kaulaansa. Siinä puhutaan urheilun syvistä ja suurista tunteista.
Otin nämä ihastuttavat kuvat siis Vahdolla, Bella Varjosen tallilla. Kun hänen hevosensa Erikasson voitti monien vammojen, tuskien ja haasteiden jälkeen kuninkuuden jo “vanhalla iällään” Erikassonista tuli suomalaisen hevoskansan sydänten hevonen.
Kun Bella käveli kohti hevostaan voittajarinkiin hän kertoo vieläkin liikuttuneena, että koko katsomo itki hänen kanssaan.
Kaikki tämän postauksen varsat ovat viime viikolla syntyneitä Erikassonin jälkeläisiä. Vain aika näyttää mitä niistä tulee 10 vuoden kuluttua. Varmaa on se, että rakkaita jollekin omistajalle. Eihän kukaan voi vastustaa suomenhevosta. Eläimistä uskollisinta.
“…juokse sinä humma kun tuo taivas on niin tumma ja metsässä huokaa tuuli. Maantien mutkassa pieni on tölli ja siellä on kirsikkahuuli.
Hummani hei, hummani hei, huputiti hummani hei. Hummani hei, hummani hei, seisahda hummani hei…”
