Lupasin tämän blogin “hissipuheessa”, että kirjoitan joskus myös ihan arkisesta elämästä ja arkisen elämän haasteista – kutsutaan aihepiiriä tässä yhteydessä vaikkapa lifestyleksi…
Tai toisaalta, mitäpä sitä nyt sinällään kaunistelemaan, olen jälleen viimeiset pari päivää miettinyt, miksi maailmassa kaikki hyvä on kielletty. Tai, no kielletty ja kielletty, mutta kuitenkin olisi soveliasta olla mättimättä pullaa, leipää ja leivoksia kitusiinsa, jos aikoo pystyä suhtautumaan edes puolisoveliain mielin edessä olevaan kesään.
Lifestyleni on tällä hetkellä sanoisinko luokiteltavissa kiireiseksi ja siihen mahtuu melkoisen paljon erityyppistä palaveria. Olen tällä viikolla, ja toim. huom. nyt on vasta keskiviikko, ollut muun muassa palaverissa, missä oli tarjolla ihania leipiä ja leivos ja mikä pahinta, kullekin palaverivieraalle sormea osoittavasti juuri se oma leivos. Hyvä, ettei nimeäni ollut päälle kirjoitettu. En ottanut leipää, mutta kohteliaisuudesta oli pakko ottaa puolikas sydänleivosta.
Toisessa paikassa oli savulohi-kanttarellipiirasta sekä kylmäsavulohipiirasta, molemmat herkullisessa voitaikinassa. Ja taas ahdisti, otin molempia pienet kiivut ja yritin siis palojen koolla pettää itseäni.
Todellinen haaste tulikin vastaan jo päivän seuraavassa palaverissa, jossa odotti feta-tomaattipiiras, (paljon isommat valmiiksi leikatut palat!) ja makeistarjotin. Myönnän otin kaksi pätkiskarkkia. Ja voi taivas, kuinka paljon jo taas oli tullut nautittua turhia valkoisia jauhoja ja sokeria. Ja se kesäkin vaan tulee…
Tänä iltana juoksentelin hevosten perässä Vermossa ja siellä sentään taistelin itseni voittajana ulos kahviosta, tulos: kahvikuppi. No, niin no sitten taas puolestaan eilen juoksin illan vip-emäntänä Hartwall Areenassa ja siellä se suklaakakku katsoi minua koko illan. En pystynyt vastustamaan häntä. Otin palan. Ahdistus, ahdistus, ahdistus.
Mutta ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin näissä menneissä kolmessa alkuviikon päivässä. Nämä herkkukuvat on otettu Fazerin messukeskuksen ihastuttavasta kahviosta, jossa käyttäydyinkin lähes korrektisti.
Katselin läpi pullat, leivokset, piiraat, leivät sun muut ihastukset, mutta kuulin miehekkäästi sanovani; salaattia kiitos, lohella ja katkaravuilla, kiitos ei leipää….ja viikko on henkisesti ehkä sittenkin plussan puolella 🙂
Ps. Liitän tähän loppuun myös blogin hengessä kuvat samaisen kahvion nojatuoleista. Ihan mielettömän kauniit yksilöt ja vieläpä erinomaiset istua. Myös koko kahvio on uuden ilmeensä myötä todella viehättävä, itse asiassa niin viehättävä, että siellä voi syödä salaatin ja keskittyä vain kuvailemaan pullia. Ympäristö ainakin on täydellinen.
