Sunnuntai-iltaan pieni tunnelmapala vanhemmiltani. Tai siis vanhempieni luota, missä olen nyt viitisen päivää hoitamassa erästä ihastuttavaa kisuliinia, lisää hänestä otsikolla maailman paras kisu…
Mutta siis katselin aamulla tuota eteisaulaa sillä silmällä, että otanpa pari kuvaa. Jotenkin vain mustanruskea, kupari, vanha ja uusi kietoutuvat tuossa hienoksi kokonaisuudeksi.
Mitäs sanotte? Ei mitään ihmeellistä eikä kallista, mutta pienillä jutuilla kaikki toimivat yhdessä kivasti. Iso mustanruskea peili on Ikeasta ja sen on aikanaan hankittu minun kauppani rekvisiitaksi. Kauniit vanhat tuolit ovat eläneet tässä talossa vuosi- ja taas vuosikymmeniä. Kuparisen purkin toin tänne joskus jostain, pikku pöytätaso on mukava pieni sisustusostos joltain kesäiseltä reissulta. Eli miljoonia euroja tarvita, jos vain yhdistää kivasti pieniä juttuja.
Ja annan synninpäästön tässä yhteydessä myös näille “sisustuspallukoille”. En oikein koskaan ole tiennyt, olenko niiden ystävä vai en, mutta nykyään suhtaudun niihin armollisemmin. Itse asiassa taannoin Pariisissa mietin, että olisin jopa hankkinut niitä lasipurkkiin itselleni. Näin se maailma ja mieli muuttuu, ja hyvä niin!
Ja kun sitten vielä tähän kaikkeen lisätään taidetta, niin siinähän se on; mitä mainioin eteisaula. Niin siis taidetta, sitä löytyy tuolta peilin yläreunasta. Raumalaisen taiteilijan, Kerttu Horilan “Tanssiva pari”. Sanalla sanoen yksi viehättävimmistä pienistä taide-esineistä koskaan. Uskoisin, että teidän muidenkin silmää kenties miellyttää.
Onnistunutta alkavaa viikkoa!
