Katselin päivällä tässä koneen ääressä istuskellessani kohti ikkunaani ja yhtäkkiä minulle tuli ihan suunnaton halu ottaa kamera käteen. Mikään sen kummempi ei kiinnittänyt huomiota kuin ikivanhan Pullojukkani, joka vain oli niin kaunis keväisessä auringossa. Eikä pelkästään kasvi vaan ennen muuta sen ihastuttava valojen ja varjojen leikki, jota ikkunalaudallani sain ihastella.
Samalla kun katselin tätä näkymää jäin miettimään, että itse asiassa minulla on aika monissa kohdin kotonani kohtia, joissa valo ja esine kohtaavat niin, että ne muodostavat kiinnostavia varjoja ympärilleen. Siis kiinnostavia ja kiehtovia – sisustuksellisia.
Mietin samaista asiaa juuri myös viikonloppuna Kajaanin RSA-messuilla, kun kannustin sisustusluentoani kuuntelevia ihmisiä käyttämään kotona erilaisia struktuureja erilaisilla pinnoilla ja eri korkeuksilla. Näin kokonaisuuksista tulee ennen muuta mielenkiintoisia, mutta myös muuta. Esineillä ja huonekaluilla voi ehdottomasti tehdä varjoja, kunhan valaistuksen suunnittelee hyvin. Voi valaista varjoiksikin – ja ihan tarkoituksella.
Ei ole nykypäivänä yhtään liioiteltua sanoa, että valaistus on ehdottomasti kodin tärkein tunnelman tekijä. On itsestään selvää, että kivalla valaistuksella pystyy tuunaamaan tylsemmänkin tilan kauniiksi ja kuinkas ollakaan myös päinvastoin. Todella epäonnistunut valaistus pilaa kyllä kätevästi kauniimmankin tilan.
Hypättiinkö jo liian pitkälle? Mentiin valaistuksen eri tasoihin, vaikka tässä ihan vain ikkunalaudan näkymään ihastelin ja kuvailin. Edelleen hämmentävintä oli se, että kesken kaikkien muiden toimieni ryntäsin hakemaan kameraa, koska tuli niin vahva olo, että pitää saada kuvia.
Tuota Jukkaakin pitää ehkä hieman kehua. Kerroin taannoisessa postauksessani, miten elelen näiden viherkasvieni kanssa ja siinä missä se Sutipuu on vanha, niin vanha on myös tämä Pullojukka. Hankimme sen, uskokaa tai älkää, yhdessä exäni kanssa kotiimme noin vuonna 1998. Ja siitä lähtien tuokin on kulkenut matkassani niin, että kaksi vuotta se asusteli kanssani Kalajoellakin ja nyt jälleen täällä. Kyllä viherkasvitkin ovat erikoista porukkaa:)
No mutta siis. Tämän postauksen tarkoitus oli vain sanoa teille kaikille, että katselkaa ihmeessä kotona ympärillenne ja inspiroitukaa valoista ja varjoista. Ja näin keväällä, jos joskus, on tähän kaikkein parhaat mahdollisuudet. Varjot vain ovat aika siistejä. Ellei niitä muuten synny, niin suosittelen tekemään niitä valoilla – ja ihan tarkoituksella.
Laura
