Pääsiäisen aika alkaa huomenna ja kodeissa “pitää” olla keltaista. No, totta puhuakseni vuosi sitten minulla taisi olla vaaleanpunaista ja tänäkin vuonna oli siinä ja siinä, että miten tämä asia ratkaistaan. Tuli kuitenkin olo, että pääsiäinen ei tule ilman pikkuisia narsisseja ja ostin niitä kolme ruukullista.
Ruukkujen kanssa olikin sitten kotona painiskelua, että mihin ne asetan ja laitan, kolmea samanlaista isoa suojaruukkua kun en löytänyt. Ratkaisu oli kuitenkin käden ulottuvilla.
Nimittäin tuntui sille, että tuossa lattialla olisi narsisseille hyvä paikka ja muistin, että minulla on tuo iso musta suojaruukku. Irroittelin kukat ruukuistaan paloina ja hieman isompina paloina ja laittelin ne tuohon suojaruukkuun melko epämääräiseen järjestykseen. Tulee kivampi, kun ei ihan liikaa organisoi.
Tuo pääsiäispupu on ollut minulla vuosikaudet ja se on jotakuinkin ainoa pääsiäiskoriste, jonka koen itselleni läheiseksi. Voisin ajatella, että jos koti olisi täynnä pieniä lapsia niin rairuohot, pääsiäistiput ja suklaamunatkin olisivat ihan kivoja, mutta ei ehkä nyt. Muistan kyllä hyvin itsekin, kun pienenä mummolassa rairuoho kasvoi siihen mittaan, että pääsiäispuput sai ottaa kaapista esille, se oli ihan kevään kohokohta. Muistan myös, kun ensimmäistä kertaa sain mummun vakuutettua siitä, että kokeillaankin kasvattaa ruoho paperin päälle. Sehän se vasta ilo oli, kun se ruoho sieltä kasvoi.
Omaan kotiini en ole muistaakseni kasvattanut rairuohoa koskaan, mutta olettaisin, että äidillä on kunhan tästä kohti Pyhärantaa ajelen huomisaamuna. Se tarkoittaa myös sitä, että narsissit jäävät tänne tuon pupun ja Batigolista muistuttavan kissan kanssa.
Miettiikö muuten joku, että kastelenko noita?
Kyllä, kastelen. Olen tässä vuosien varrella nimittäin huomannut, että oli sitten kyseessä narsissi tai hyasintti, ne kuitenkin ottavat mieluusti vähän vettä vastaan. Siis ei mitään jatkuvaa kastelua, vaan alussa tilkka vettä ja sitten jatkossa suihkuttelua. Niin moni kukka kun tykkää suihkuttelusta, narsissin en usko tekevän siinä poikkeusta.
Näitä kuvia kun katselen, niin jälleen mietin, että en kai nyt kuitenkaan ala noita lattioita maalata? Jotenkin ovat niin kauniit noinkin. Ja melkein samassa ajatuksessa pohdin, että olisivathan ne nyt toki kauniit valkoisinakin…Lisää tätä ikuista pohdintaa täällä mutta toki myös kauniita kuvia Ruotsista:).
Mukavaa keskiviikon jatkumista!
Laura
