Mikä mielestäni kodissa on tärkeää? No, toki monikin asia, mutta itselleni yksi tärkeimmistä on sisäänkäynti – se fiilis, joka itselle tai vieraalle tulee, kun hän astuu kotiini. Tätä näkymää yritän kodissani aina vaalia, jotakuinkin siinä myös onnistuen.
Ehkä tästä asiasta voi jatkaa muutaman lauseen jälkeen, jossa kerron, miksi blogissani on ollut hiljaiseloa tässä viimeiset viikot. Mitä sitä sen kummempia selittämään, kiire, kiirehän se on ollut. Monista asioista on pitänyt kirjoittaa, Vallilasta, GardenLiving istä ja 15 -vuotiaasta Batigolistakin, mutta aina iltaisin on tuntunut aivan epätodellisen väsyttävältä. Näin olen laskenut lepäämiseen käytetyn ajan omalle hyvinvoinnilleni tärkeäksi ja miettinyt, että kirjoittaa pitää silloin, kun on sellainen olo.
Ja sitä paitsi eihän tässä mitään hätää ole. Minulla on koneella aivan mielettömän valloittavia kuvia Batsukasta, ihastuttavia fiiliksiä uudesta GardenLivingistä ja nyt kun katsoin nuo Vallilan kuvat läpi, niin kannattaahan nekin tänne kyllä jossain vaiheessa laittaa, eli pitäkää varanne. Kyllä täältä vielä kuvien ja postausten muodossa noustaan.
Ja ihan aikuisten oikeasti, tästä on tulossa niin superkesä. Saan jälleen nauttia Laura R -pop upista, tähän aiheeseen pyrinkin palaamaan ihan mahdollisimman pian. Joutunette ehkä kuulemaan kaupan laitosta ja kaupasta kyllääntymiseen saakka.
Mutta ihaninta on joka tapauksessa se, että kahden vuoden odotus on jälleen päättymässä. Enää ei tarvitse kirjoittaa kuten viime keväänä täällä, miten kamala ikävä minulla omaa kauppaa on:). Pian pop up on jälleen olemassa ja saan tehdä tähän maailmaan yhden minun näköiseni kaupan!
Ja miksi juuri nyt on hyvä hetki puhua tästä sisäänkäynnin tekemästä vaikutelmasta. Ehkäpä siksi, että tiedän etten ihan kamalasti ehdi kodistani puhua seuraavien kuukausien aikana. Siksi on hyvä mainita asia, jota minä vaalin – aina.
Pidän nimittäin kotiin sisään johtavaa näkymää kodin ehdottomana käyntikorttina. Pidän myös siitä tunteesta, jonka itse saan tullessani kotiin ja huomaan kauniit elävät kukat tai huomaan, miten valo siivilöityy hallin ohi olohuoneeseen.
En tietenkään hurskastele kertomalla, etteikö sisääntuloaulassani koskaan olisi liian paljon kenkiä tai jumppakasseja, mutta onpahan minulla jotain, mihin ainakin pyrin. Plus, että tässä samoin tein kaikille helppo ja halpa vinkki kodinlaittoon; sisääntulo siistiksi ja sellaiseksi, jonka itsekin haluat kohdata!
Ja jos joku muuten miettii, että viherkukkieni määrä ikkunanlaudalla on jälleen kasvanut niin on siinä ehdottoman oikeassa. Tuo korissa oleva on joku anopinkielen sukulaistyyppi ja tuo pikkuinen taas vaan päätyi tuohon, koska on niin söpö. Silloin muutama viikko sen purkkivalinnoista kirjoittelin tänne ja ihan oikeassa olin, mainio paikka sille isosisarusten viereltä löytyi:)
Moi Laura olitpa hehekeänä huomenta suomessa vautsi pus,pus:)