Kirjoittelin teille viime sunnuntaina rakkaudestani jokaiseen hotelliin ja hotellihuoneeseen. Viikossa ei ole tapahtunut tämän asian suhteen oikeastaan mitään muuta kuin… No, kesäkuussa eteen tulee pieni työmatka Brysseliin ja jään varmuuden vuoksi paikkakunnalle töiden jälkeen viikonlopuksi. En edes tohdi sanoa, mutta toki olen jo iltojen pimeinä tunteina etsiskellyt lähimaaseudun ja pikkukaupunkien spessuhotelleja, jospa jälleen kokisi jotain ihan uutta. Vinkkejä?
Jokaisella meillä siis on tässä elämässä rastimme, positiivisestikin. Ja se hotelli, josta siis kirjoittelin teille sunnuntaina oli Helsingin uusi upea Hotel St.George, lue ihmeessä lisää täältä, jos olen kaltaiseni friikki tai vain muuten suunnittelemassa ihanaa viikonloppulomaa Helsinkiin ja haluat kuulla mielipiteeni.
Tämän postauksen läpikäymällä tiedät sitten, mitä tarkoittaa kyseisen hotellin talvipuutarha eli wintergarden.
En tiedä, mistä aloittaisin puhuessani tästä talvipuutarhasta. Siteeraan nyt ainakin hotellin omaa lehteä, jossa talvipuutarhan kuvataan olevan värien, kuosien ja printtien juhlaa. Itse ehkä lisäisin tähän, kuten koko hotellinkin ulkoasuun, myös sanan design.
No, seiniä kiertää siis Klaus Haapaniemen suunnittelema Lightnings in Tiger Woods -muraalitapetti. Ja koska seinät ovat ikään kuin yhtä panoraamaa on kokemus jo tältäkin osin erityinen.
Mutta ei talvipuutarhassa missään nimessä ole kyse pelkästään seinistä, vaan koko sisustuksesta – tunnelmasta. Tuoleista, valaisimista, valaistuksesta, matoista, rahapuista – niin monesta pienestä yksityiskohdasta.
Eikä unohtaa saa tietenkään talvipuutarhan vasenta reunaa kulkevia Nookeja eli ilmeisen vapaamuotoisesti käännettynä alkoveja.
Näiden idea on olla sekä tietenkin kohtaamispaikkoina kaikille vieraille, mutta mikäpä jottei tiloina kokouksille tai muille yksityisille tapaamisille. Uskoisin, että melko monet eri variaatiot ovat ovia sulkemalla ja avaamalla mahdollisia. Hienon salonkirivistöstä tekee sen värien juoksutus – vaaleasta tummaan ja toisesta katseen suunnasta tietenkin toisinpäin.
Ilmeisesti gardenin toisella seinustalla on vielä muutamakin salonki eri tyyppisiin tapaamisiin, mutta niihin en käynyt tutustumassa, vaikka valtavan ystävällinen miestarjoilija kyllä muuten kokonaisuutta auliisti esittelikin – sytytti ja sammutteli valoja pyynnöstäni.:)
Harmillisesti en viime lauantai-iltana, siis iltavalaistuksessa, käynyt tässä tilassa ollenkaan. Johtuu osin siitä, etten tiennyt koko talvipuutarhan olemassaolosta, ja koska kuten jo taisin aiemmassa postauksessa kirjoittaa tämän hotellin sisääntulo ja aula ovat hyvin erikoiset ja eteeriset ja koska käytävälle sijoittuvalta puutarhalta ei kaikunut mitään ääniä, niin sinne vain ei tullut löytäneeksi. Harmi.
Mutta menen uudelleen iltavalaistuksessa ja suosittelen muillekin! Mutta muistakaa, että menette rohkeasti vaan sisään hotelliin ja kysytte, että missähän se teidän salaisuutenne on. Etsivä löytää!
Aurinkoa viikonloppuun!
Laura
Ps. Yksi asia vielä. Tuo upea taideteos puutarhan katossa. Kyse on taiteilija Pekka Jylhän teoksesta Learning to fly. Siinä sen kelpaa Helsingin taivaan ja lasikaton alla lennellä.
Onpa onnistuneita ja kauniita kuvia. Vaikka kesäpuutarha houkuttelee juuri nyt, niin kannattaa silti poiketa tuossa talvipuutarhassa
Ja kuvat kertovat aina vain osan totuudesta. Ehdottomasti paikan päällä kokee tuon tunnelman kokonaisuudessaan, josta siis minusta tuolla vahvasti kyse on.