Pari sanaa tähän iltaan näistä elämän oikeasti todella tärkeistä asioista, niinkuin siivilästä. Tai kuten jotkut sanovat, läviköstä. Minulle on periaatteessa ihan sama, mitä sanaa kukainenkin käyttää, mutta itselleni ahdistuksen aihe on ollut aina se, että nämä himpskatin siivilä-läviköt eivät mahdu mihinkään kaappiin, ne ovat aina hukassa, minkä lisäksi niistä monet ovat hyvin epäkäytännöllisiä. Ja en, en edes aloita siitä, että pastalle ja perunalle, palsternakalle ja porkkanalle toki pitää olla eri vempain. Viinirypäleitä unohtamatta.
Mutta nyt, nyt on elämäni muuttunut. Ostin reissulta Normann Copenhagenin siivilän ja nyt elän muutoksen tuulia.
Kaikki alkaa siis tuosta littanasta muoviläpyskästä ja siis tässä tärkein huomio; läpyskän korkeus noin 2,5 cm!!! Eli säilytystilojen unelmakodinvempain. Tuosta sitten jäykkää muovia käännetään ylöspäin ja lopulta siitä tulee niin korkea, että toimii vaikkapa isommankin pastamäärän siivilänä. Mutta yhtä lailla siinä puhdistuvat mainiosti vihannekset ja juurekset – mikä vain itse asiassa.
Materiaali itsessään on niin jäykkää, että kaukaa katsottuna ei kokonaisuutta edes ulkoisi muoviksi, mutta sitten kuitenkin samalla muotoutuvaa ja helposti käsiteltävää. Ja vaikka muovista on kyse, en itse asiassa moittisi tuotteen visuaalista ilmettäkään. Boje Estermannin vuonna 2005 suunnittelema tuote kestää ajan lisäksi katseitakin. Ai niin, ja se kestää myös astianpesukoneen!
Eli näin tänä iltana, lyhyestä virsi kaunis. Elämäni on muuttunut positiivisempaan suuntaan, valitettavasti myös kulutusongelmaisempaan suuntaan… En nimittäin ollut ihan ensimmäistä kertaa pappia kyydissä kun puhun Normann Copenhagenin tuotteista. Olen myös valitettavan tietoinen siitä, että yksi lempikaupoistani Illums Bolighus muun muassa myy erilaisia Normanneja, ja yksi Illum puolestaan sijaitsee juuri matkan varrella hotellilta kohti Stockholm Furniture and Light fair ia, jonne olen menossa ensi tiistaina… Se on jälleen menoa….
