Muistan kun pääsin ylioppilaaksi, niin kuinka lähes jumaloin jokaista saamaani ruusua. Odotin valmistujaispäivältä melkeinpä enemmän ruusuja kuin mitään muuta.
Kun kolmen vuoden urakka sitten huipentui jokunen vuosi sitten, niin ah sitä ruusuista elämää. Ensimmäisestä illasta lähtien otin ruusut, leikkasin niin uuden imupinnan ja upotin ne lappeelleen kylmään veteen yöksi. Ja tietenkin ulos ja pimeään. Sain näin ruusuilleni lisää aikaa ja kauniin muiston ylioppilaspäivästäni.
En tiedä, mikä ruususta tekee niin juhlavan ja ihanan, mutta enhän muuta voi tehdä kuin ihastella näitä nytkin kotonani olevia. Ostin kuvien 20 ruusua viikko sitten Plantagenista hintaan 7,95e ja tuntuu sille, että päivä päivältä nuo vain kaunistuvat.
Toki tiesin juuri näiden yksilöiden kestävänkin pitkään. Hyvä ruusu on sopivasti tiivis ja jämäkkä, mutta samalla sen oloinen, että se on kuitenkin nupullaan kohti aukeamista. Itse tunnustelen aina ennen ostopäätöstä hienovaraisesti sormillani ruusun kukintoa ja sen perusteella osaan tehdä ostopäätöksen.
Tänään aukesi myös Helsingin Uimastadion. Voitte olla varmoja siitä, että ihan vähään aikaan en ole mitään niin paljon odottanutkaan kuin sitä. Hämmästys oli aika lailla melkoinen, kun niin ikään odottamani suur-ruuhka oli ihan vain tavallinen. Ehkäpä kansa on toukokuun helteissä jo niin kyllääntynyt odottamiseen, että jättivät ensimmäisen päivän väliin tullakseen vaikka huomenna. Normaalisti tilanne kun on ollut lähes kaoottinen.
Ensi viikosta tulee siitäkin helteinen. Tulisipa jo sateinen. On nimittäin minusta vähän tuskaista katsoa luontoa, joka kuivuu käsiin. Tällaistako kuivuutta se on sitten tulevaisuudessa? Toivottavasti ei.
Juuri äsken äidiltäni kyselin, että mikä tilanne kotiseuduilla on viljojen ja perunamaan suhteen? Sitä kun on ihan pikkutytöstä lähtien oppinut siihen, että ensin keväällä jännittää miten viljat saadaan maahan, kesällä toivoo viljojen kasvavan iloisesti, elokuussa pelkää sateita, etteivät viljat lakoonnu ja sitten saakin jo jännittää miten käy sadonkorjuun.
Tällaisia sitä miettii ihminen, joka on kotoisin maaseudulta ja joka on viettänyt koko lapsuutensa maalla viljapeltojen äärellä.
Luulen kuitenkin, että alkavalla viikolla aika moni muu miettii päinvastoin sitä, että toivottavasti ei sataisi – valmistujaisia kun nimittäin on niin paljon kivampi pitää kotien aurinkoisilla terasseilla kuin mitä hikisissä sisätiloissa.
Mutta yhdessä asiassa minä, vanha ruususpesialisti, olen varmuudella oikeassa. Mitä viileämpää sitä kauemmin ja kauniimpina säilyvät kaikkien ylioppilaiden ihanat ruusut. Joten sovittaisiinko, että loppuviikolla ensin sadetta ja lauantaina kiva, mutta hieman viileämpi keli ja ruusut kiittävät.
Mukavaa viikkoa ja stressittömiä valmisteluja.
Laura
