Rakkaudella ystävälle!

Hei, sinä ystäväni! Mietit varmasti, että Laura on sekoittanut päivämäärät, mutta koska tunnet minut tiedät, etten varmasti ole. Olen vain ajoissa, kerrankin. Laitan kortit postiin huomisaamuna, niin ne ovat varmuudella sinulla perjantaina.

Kuka teistä sitten mainitaan tässä blogipostauksessa? Ei kaikkia, jottei postauksesta tule liian pitkää. Kaikki eivät edes saa korttia, koska osa teistä rakkaista saa pikku-lahjan. Mutta monia muistan myös kortilla ja koska sattumoisin myös rakastan jokaista korttia ja postin saamista itse, kuvaan tietenkin nämäkin kortit. Ja koska nyt on olemassa tämä blogi, mikä jotten kertoisi muutaman kortin sisältöä päällisin puolin jo etukäteen. Sitten saaja voi, toivottavasti, iloisesti yllättyä jos huomaa, että juuri hän on kortin saaja. 🙂 Ja nyt liikkeelle kuvasarja…

Tämä ensimmäinen ja tärkein kortti matkaa Raumalle. Pikku-ystävälle, joka on teistä kaikista tullut elämääni viimeisimpänä, muttei varmasti vähäisimpänä. Tämän pikku-neidon merkitys elämässäni on ihan huikea ja toivon, että pystyn olemaan hänelle sekä rakas läheinen että jossain vaiheessa ystävä, aikuinen auktoriteetti tai mitä ikinä. Tulen aina rakastamaan tätä pikkuista enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa. Tärkeitä ovat myös hänen vanhempansa, tietenkin. Kortti siis teille kaikille.

No, tämä seuraava kortti lähteekin sitten hieman kauemmas Suomeen, mutta todella tärkeälle ihmiselle. Olet ollut kanssani luomassa yhteisen elämämme suurinta tarinaa, tarinaa, jota meistä kumpikaan ei unohda koskaan. Tämä tarina tulee ikuisesti vaikuttamaan meihin, sitomaan minut ikuisesti keski- ja pohjois-pohjanmaan rajamaille. Tämä tarina pitää sydämessä ikuisesti Kalajoen Hiekkasärkät ja kaiken sen upean, mitä niillä kulmilla saimme yhdessä kokea. Vaikka olet kaukana, aina sydämessäni.

Sinun kanssasi juttelimme juuri tovi sitten siitä, kuinka mahtavaa on omistaa ystävä, jonka kanssa on elänyt melkein koko elämänsä. Vaikka on aikoja, jolloin emme ole olleet alati tekemisissä on vastavuoroisesti aikoja, jolloin ei ole jaksanut tai ehtinyt juuri kenenkään muun kanssa edes tekemisissä ollakaan. Olet auttanut minua elämäni suurimmassa kriisissä, en edelleenkään tiedä, miten olisin selvinnyt elämästäni syksyllä 2002. Mutta siitäkin selvittiin ja niin monesta muusta asiasta. Ja tullaan selviämään jatkossakin. Kunhan vain kuohuvaa ja uusia juttuja riittää, niin me olemme aina valmiina:):) ja friends – for eternally!

Ovatko sukulaiset ystäviä, siinäpä tuhannen taalan kysymys. Mutta päätetään, että ovat ja toisaalta varsinkin aikuisella iällä ehkä juuri näin on. No niin. Nämä sydämet menevät siis kahdelle sukulaiselle ikuisesta kannustuksesta. Olipa kyseessä sitten jotakuin mahdoton omakotitaloprojektini tai ihan yhtä mahdottomat vaatekauppajuttunu, aina on tukea, intoa ja apua löytynyt. Odottakaapa vain seuraavia siirtoja!:)

Ketju Kumman Kaa. Jokainen teistä on omalla ainutlaatuisella tavallaan tärkeä. Ilman teitä en pysyisi ollenkaan näin kiinni maailman menossa ja muutoksissa, mutta toisaalta teistä jokaisesta saa myös kuuntelijan tarpeen vaatiessa. Ennatyksemme watsapp-ketjussa taitaa yhden illan aikana olla noin 240 viestin luokkaa, se kaiketi kertoo omintakeisella kielellään meistä – tai nykymaailmasta, tai jostain…..:)

Ja näin. Sitten on vielä yksi erikoismaininta ihmiselle, joka vei minut ensimmäistä kertaa elämässäni viime keväänä Kilpisjärvelle mahtavalle Saanalle ja ennen muuta Haltille. On hassua, että elämässä voi olla ystävä, jonka kanssa kaikki tekeminen keskittyy laskemiseen, siis suksilla alas mäkeä tuloon, ja lumeen. Niin vain nyt tässä tapauksessa on. Kun Tilat oli tehty keskityimme oleelliseen; talviurheiluun ja lähdimme Chamonix´iin.

On näitä hassuja tarinoita ystävistä. Eikä minulla edes ole ruuhkaksi asti ystäviä, itse asiassa uskon, että huomattavasti vähemmän kuin monella muulla. Mutta olen aina ajatellut, että pienessä vara parempi. Pidetään näistä ystävistä tiukasti kiinni, niin eiköhän tästä reippaasti jatketa kohti ensi vuodenkin ystävänpäivää!