Muistan joskus pienenä, kun sain äidiltäni joululahjaksi Karita Mattilan joululevyn. Muistan miettineeni, että mitäs tällä nyt sitten tehdään, kun joulukin on ohitse. Seuraavana, sitä seuraavana ja vielä seuraavinakin vuosina olen ymmärtänyt; jouluun liittyvä lahja on ihan parasta. Se tuo vuosi vuodelta esille otettuna muistoja rakkaista ihmisistä ja sen oikean joulumielen.
Muun muassa tästä syystä olen ollut ystäväpiirissäni aina joulukoristeihminen. Siis se, jonka joulupaketista ilmestyy lasipallo tai joku muu joulukoriste, joka toivottavasti säilyy ystävilläni joka ikisenä vuonna kun he kodeissaan laittavat joulua. Tänä vuonna Helsingin ystäväni saivat Villeroy&Bochin joulukoristeen, niihin olen itse ihan hulluna tätä nykyään.
Jouluhan on kaikin mahdollisin puolin muistojen aikaa ja ainakin toivon, että joulu olisi kaikille vuoden parasta ja ihaninta aikaa. Itsellänikään aivan kaikki jouluun liittyvät muistot eivät ole toki pelkästään joulunpunaisia, mutta 95% kyllä, ja olen olen jouluihminen henkeen ja vereen. Ilman joulua vuodesta tulisi aivan liian pitkä. Ilman perinnekoristeita ja muita joulujuttuja joulua ei myöskään tulisi. Siksi keräilen vielä tähän neljännen adventin postaukseen muutamia itselleni tärkeitä asioita. Yhden niistä näette marraskuun viimeisessä kirjoituksessani adventtitunnelmasta.
Tuolloin puhuin Santtion mummulta perimästäni kyntteliköstä ja siksi on hyvin luontevaa, että Ihoden mummun ikkunalta jouluenkeli lentää joka joulu keittiön ikkunaani. Tänä vuonna oli puolestaan enkelin aika aiheuttaa pienimuotoinen kriisi, sillä se ei syttynyt. Voin kertoa, että melkoisella nopeudella kiisin johto käsissäni pitkin kotiani jotta saisin varmuuden, että vika on vain polttimossa. Ja mikä ilo kun huomasin näin olevan. Keittiössä kaikki hyvin, enkeli on kotonaan.
Myös ruokailuhuoneeseen on saapunut oikea henki. Tuttu äidiltä ja tädiltä saamani kynttelikkö nousee aina samalle paikalleen ja kyllähän minä teitä huijaisin, jos jättäisin kertomatta että tämänkin kanssa on aikanaan käyty läpi syttymiskriisi… Sekin taisi osua viime vuoteen, polttimoita vaihdettiin sen verran hartaasti, että kynttelikön oli syytä syttyä jo pelkästä kohteliaisuudesta:) Tämäkin minulla on ollut jo pitkään, mutta yhä tuo loistaa kuin ensimmäisenä jouluna, jolloin sen saimme lahjaksi.
Tähti sen yläpuolella, sekin on joululahja. Veljeltäni Valtterilta ja hänen Laura -vaimoltaan. Tähtikin on ollut minulla jo pitkään. Aina juuri tuossa. Ilman tähden kimallusta ikkunasta ei tulisi kokonainen. Tykkään tähdestä ja sen herkästä yksinkertaisuudesta kovasti.
Sitten on vielä pari uudempaa juttuja, jotka ovat saapuneet elämääni ihan viime vuosina. Äidiltä saatu pieni punainen Soda Shopin joulutonttu ja veljeni vaimolta viime vuonna saamani Alessin “Angels Band“ –jäsenet. Kivoja pieniä asioita, joiden avulla joulu hypähtää olemaan kukkalautaselta tai ikkunalaudalta kuin huomaamatta.
Eikä tässä tietenkään ole kaikki. Minulla on vielä kaksi isoa “joululaatikollista” täynnä erilaista joulua. Osa niistä ei pääse vieläkään esille, koska en usko, että minulle tulee tänäkään jouluna kuusta. Mutta ah, sinä vuonna kun kuusi saapuu tiedän jokaisen koristeen tarinan ja osaan liittää sen jonnekin kohtaan elämästäni. Yhä uudeksi palaseksi muistojen joulutarinaan.
