Rakastuin kylpyhuoneeseen!

Vietin neljä päivää, tai no ehkä tarkemmin sanottuna, neljä iltaa ja aamua katsellen tätä pariisilaisen hotellihuoneen yläseinää. Ja huomasin itsessäni pari ihmeellistä asiaa…

Minä, perusharmauden suurvastustaja, olin niin ihastunut kokonaan harmaaseen kylpyhuoneeseen, ettei mitään määrää. Minä, joka en pidä sadettajasuihkuista, olin tuon kuvassa näkyvän sadettajan alla vähintäänkin suurella ilolla. Ja minä, joka olen aina uskonut, ettei missään maailmalla ole kylppäreissä mahdollista suihkutella itseään ihan oikeasti kunnollisen vedenpaineen alla, se minä olin väärässä. Tämän postauksen myötä yritän perustella näitä asioita ja myös kertoa, miksi maailman ihmeessä tämä kylpyhuone vain toimi niin loisteliaasti. Toivottavasti tämän blogipostauksen kuvista on paljon inspiraatiota ammennettavaksi myös teille. Itse nimittäin inspiroiduin pitkästä aikaa oikein todella.

Peruslähtökohdat olivat ensinnäkin mainiot. Kylpyhuoneessa oli tilaa, valoa ja avaruutta. Oviaukkoa oli kevennetty rakenteen sisään menevällä liukuovella, joten se ei vienyt tilaa sen paremmin käytävältä kuin muutenkaan.

Kun valoa tuli sekä kattospoteista, itse huoneeseen menevän yläikkunan kautta ja sitten vielä tehosteseinän pikkuvalonlähteistä, kokonaisuus oli vain kerrassaan avaran, helpon ja valoisan oloinen. Ja noihin pikkutuikkuihin kannattaa ihastua ja miettiä saman toteuttamista omassakin remontissa. En nimittäin väitä yhtään väärin, että juuri noiden ja huoneesta tulevan valon kanssa kylppäriin sai lähes spa-tunnelman aikaiseksi.

Itselläni ei ole kokemusta pikkutuikuista kuin saunassa, mutta voihan olla, että keksintö silti on vanha. No, vanha tai uusi, iso peukalo ja suositus ainakin harkittavaksi, kun kotia remontoitte tai kokonaan uutta teette.

Kylpyhuoneen kalusteet olivat kauniit, yksinkertaisen tyylikkäät, mutta hallitusti modernia tehdasmiljöötä ikäänkuin vanhanaikaisilla tavaroilla rikkovat. Merkiksi paljastui tutkimusteni jälkeen keskieurooppalainen, kylpyhuoneiden luksusmerkiksi itseään tituleeraava, JADO, joka ainakin minulle oli kokonaan uusi merkki. Mutta koska merkki on saanut Frankfurtissa alkunsa nimellä Jans&Roth jo vuonna 1890, niin lähtisin väittämään, että tietävät mistä puhuvat. Tuotteet toimivat loistavasti, olivat helppoja käteen ja jo mainittu sadettaja muun muassa niin iso, että sen alle todellakin mahtui sadettelemaan isompikin ihminen. Siis esimerkiksi allekirjoittanut…

Tiedättehän kaikki varmasti sen tunteen, kun käytte suihkussa, jossa käsisuihku kädessä on jo lähtökohtaisesti sellainen, että se lipsuu tai on muuten outo, niin sehän vain ei toimi. Tai allashana, jonka kanssa saa arpoa pitkään, mihin se lennättää veden ja minkälaisena. Sitä tunnetta ei tässä tarvinnut kaivata.

Mikä sitten oli hotellin kylpyhuoneen creme de la creme, kirsikka kakun päällä. Uskokaa tai älkää, mutta se oli koko tilan kokonaisvaltainen harmaus. Hävettää myöntääkin, että minä puhun tällaisia, minä, joka siis kuuluttaa koko ajan värien käyttämistä kaikkialla. (Kuvaan teille joskus oman kylpyhuoneeni niin ymmärrätte, että olen siis mennyt lähinnä sekaisin…)

Mutta nyt vaan ihastuin. Ellei suihkun harmaan johdannaista takaseinää oteta lukuun, niin kaikki oli harmaata. Ei yhtään väärään väriin heijastuvaa saumaa plus että tilan kaikki puuosat niin ikään harmaata, niin olihan tyylikkyys silmiä hipovaa.

Myös laattojen ladonta oli yllättävä, persoonallinen ja toimiva. Isot laatat oli ladottu sekä pystyyn että vaakaan ja ladonta teki seinistä hyvin mielenkiintoisen. Itse asiassa jopa niin kiehtovan, että huomasin aina suihkussa käydessäni mittailevani laatoituksen kuvioita ja suuntia, samalla kun annoin mahdollisuuden sille, että yllättäen seesteisyys sopi silmääni enemmän kuin mainiosti.

Toisaalta suihkun alla oleva suihkulattia oli kuitenkin valkoinen, ehkä se toi sittenkin tarvittavaa perspektiiviä kokonaisuuteen. Mutta siitäkin huolimatta uskallan väittää, että tila oli harmaa. Suomessahan sama olisi toteutettu mitä ilmeisimmin niin, että seinät olisivat tehosteseinän vierellä valkoiset ja lattia ehkä 10×10 harmaata. Mutta kas tässä huoneessa lattiakin oli isoa harmaata laattaa. (Tietenkin pitää muistaa, että kaatoja ei tarvittu, koska suihkun alla oli äsken mainittu “alunen”.)

Miten vielä sitten toisin tykö tätä elämäni kylpyhuonetta, ettei koko postaus mene ihan pelkästään kehumiseksi. Pitäähän suomalaisen nyt aina löytää jotain moittimistakin. Ok, menköön. Itse allas oli suhteessa allashanaan hieman väärin mitoitettu ja näin vettä lensi silloin tällöin sinne tänne. Mutta annetaan se anteeksi, jos kaikki muu oli likelle täydellistä.

Tärkeää oli se, että sain huomata itsessäni sittenkin piilevän, toki orastavan, harmaavarpusen. Kun harmaata käyttää näin, se on superhieno. Toinen asia, jonka oivalsin on se, että kannattaa aina kuvata kaikki se, mikä silmää miellyttää. Näin jäljelle jää dokumentti, josta voi alkaa hahmotella toiveita laattamyyjälle, ladonnasta toiveita remonttimiehelle ja mikä tärkeintä, varmistaa, että omat toiveet ja haaveet toteutuvat.

Tunteeko joku muuten hotellin? Luvassa on varmasti ainakin vielä yksi paluu hotellin ala-aulaan, kenties yläkertaankin…. 🙂