Pala valoa keskelle pimeyttä

Voitteko uskoa sitä, että kahden kuukauden kuluttua tähän aikaan kiireisimmät siivoavat jo joulutavaroita pois ja valmistaudumme kovalla kiireellä huomiseen uudenvuodenaattoon. On se uskomatonta, miten nämä vuodet vain kiitävät ohi aivan siivillä.

Mutta ei nyt tuskailla ajan kulun kanssa, sillä niin kauan kuin jossain määrin terveenä saa nauttia vaikkapa näistä postauksessani näkyvistä auringonnousuista, niin moni asia on aika hyvin kuitenkin.

Ja toisaalta, onhan joulun odotus ehdottomasti parasta aikaa vuodessa. Muistan viime vuonnakin, miten tuntui, että postauksia riitti jokaiselle päivälle ja ne kaikki tulivat suoraan sydämestä. Ehkä yksi suosikkipostauksistani oli joulun alusajalta, siinä kerroin minulle tärkeistä joulumuistoista. Voit lukea sen tästä. Kaikki nuo asiat nousevat kaapeista esille viimeistään kuukauden kuluttua.

Mutta nämä kuvat. Ne ovat kaikki kolmen viikon takaa Kreikasta. Tolon kylästä ja hotel King Minoksen pihamaalta. Olin siellä 16 muun kanssamatkustajan kanssa ottamassa syksyn viimeiset auringonsäteet talteen tätä pitkää syksyä varten.

Olimme siis urheilemassa ja päätös tälle leirille lähtemisestä olikin yksi kevään hyvistä päätöksistäni. Kivaa tekemistä turkulaisen Mentorgymin porukan kanssa. Voisin jopa ehkä kuvitteellisesti ajatella, että olen jälleen uuden elämän äärellä. Tai, no uuden ja uuden, entisen elämän äärellä pikemminkin. Eli siis tänään on avattu vesijuoksukausi Mäkelänrinteessä ja lauantaina kävin ostamassa kolmen kuukauden kortin tuttuakin tutummalle Töölögymille. Eli tästä se jälleen lähtee. Ja olkkarissani on uusi, ihana pöytä, siitä lisää jossain vaiheessa…

Mutta miten se treenaaminen olikin tuolla Kreikan auringon alla niin paljon motivoivampaa? Miten jotenkin nuo aamutkin olivat niin kamalan inspiroivia? No, eihän siinä muuta ole tietenkään kuin tuo valo. Täällä meillähän sitä nyt ei sitten ole seuraaviin kuukausiin.

Mutta ei muuta kuin laitetaan hieman enemmän valoa sekä sisälle että pihoille. Muistattehan, että nimenomaan Suomessa valaistuksen merkitys on aivan valtavan paljon suurempi kuin vaikkapa jossain etelän maassa. Samalla kun valaistus on merkittävä asia toki aivan perustekemisen ja olemisen kannalta, se on sitä myös tunnelman kannalta. On aina hyvä muistaa vanha totuus; rumankin tilan saa kaunistettua kivoilla valoilla, mutta kauniskaan tila ei pysy kauniina rumassa valaistuksessa. Tässä hyvä perusohje kodin valaistussuunnitelmiin.

Sitä paitsi turha tästä valon puuttumisesta on niin suurta numeroa tehdä (vaikka siis toki itselläni tapana näin onkin toimia:) Pienistä asioista voi tulla yllättävän suuria iloa vaikkapa keskelle tällaista pimeää maanantain iltapäivää.

Tässä kirjoittaessani tätä postausta nimittäin vaihdoimme juuri muutaman viestin ihmisen kanssa, jonka kanssa vietimme samassa porukassa elämämme hauskimmat yliopistoajat ja jonka kanssa on monia muitakin yhteisiä kivoja muistoja. Ja nyt vuosien, ellei jopa reilun kymmenen vuoden tauon jälkeen kuulin hänestä.

Tulipa iloinen olo pimeään iltapäivään.