Jo kauan ennen kuin tätä blogia tai mitään muutakaan blogia on ollut edes olemassa, on olemassa ollut Idra (eng. Hydra) . Kalliosaari Saronikin lahden syleilyssä Kreikassa. Ja yhtä lailla jo kauan sitten taidemaalarit, taitelijat, mietiskelijät ja vauraat suvut löysivät juuri tämän saarien helmen.
En tiedä, mihin kaikki ovat ihastuneet aikanaan, mutta yksi ehdottomista asioista on saaren valo. Se hivelee kaikkia aisteja ja nyt tiedän myös, mille tuntuu, kun postauksessa ei tarvitse yhdenkään kuvan sävyjä muuttaa lisäämällä siihen valoja, varjoja tai kirkkautta. Luonnon oma sävy riittää ja tällä muutaman tuhannen asukkaan saarella sen nyt vain sattuu olemaan täydellinen.
Saaren erikoisuus ovat ihastuttavan valon ja pittoreskin muun ympäristön ohella myös aasit, muulit ja hevoset, jotka ovat tällä saarella elinehto – tapahtuuhan kaikki liikkuminen ja liikennöinti niillä. Jos pitää kuljettaa vaikkapa rakennustarpeita paikasta toiseen on kulkuneuvona aasi.
Yhden kuormalavallisen auton olen saarella nähnyt ja se tapahtui juuri tällä reissulla. Kyseessä saattoi olla roska-auto, joka on ainoa laissa sallittu moottoriajoneuvo saarella. Käytännössä en kyllä osaa teille kertoa, miten roskisten tyhjennys tms. vaikka hotelleilta tapahtuu, sen verran pikkuruisia ovat nimittäin kadut ainakin pää”keskustassa”, ettei niihin mahdu auto tai sen poikanenkaan.
Ja sitten siihen muuhun kauneuteen. Laitetaanpa jälleen muutama kuva esille tästä huolella pidettävästä saaresta.
Ja miten minä sitten tähän ihanaan pikkuiseen saaren liityn? No, tavallaan en juuri mitenkään, koska en ole taiteilija enkä oikeastaan taidemaalarikaan, mutta ymmärrän kauneuden ja valon päälle.
Olen vieraillut Kreikan saarilla melkoisen monia kertoja. Yleensä suunnittelen matkani niin, että lennän Ateenaan ja oltuani muutaman päivän henkimässä helleenistä kulttuuria Ateenan kukkuloilla hyppään veneeseen ja lähden saarille.
Monilla on siis käyty, mutta Idraan rakastuin aikanani ensi silmäyksellä. Kun vene ajoi sisälle poukamaan olin myyty. Olen ollut päiväreissujen lisäksi saarella myös kertaalleen hieman pidempään ja voin antaa varauksettoman suositukseni ainakin Bratsera-hotellille, sen sisäpiha on aivan uskomattoman ihastuttava etenkin iltaisin. Plus, että Bratseran aamiainen kuuluu saaren ehdottomiin ykkösiin.
Viime lauantaina, totaalisesti turistikauden ulkopuolella, Idralla oli erityisen viehättävä vierailla. Kieltäähän ei nimittäin voi sitä tosiasiaa, että muutama muukin ihminen minun lisäkseni on jo löytänyt Idran. Mutta silti, on silkkaa ajantuhlausta miettiä, miksi esimerkiksi edesmennyt kanadalaislauluntekijä Leonard Cohen teki kauneimmat kappaleensa juuri Idralla. Siihen vain on syynsä.
Ja muistattehan; näitä kuvia ei ole värikäsitelty:)
