Pääsiäisterveisiä Pyhärannasta, vanhempieni luota. Ajattelin ottaa muutaman pääsiäiskuvan salista, kun jotenkin narsissit ja muut pienet keltaiset näyttivät niin kauniille. Samalla ajattelin, että otan kuviin myös tuon pienen, vanhan keinun, joka onkin sitten kuulunut tähän taloon jo 100 vuotta.
Ja se tuntuukin todella hämmentävälle, että kun äsken laskimme keinun ikää ja päädyimme tasan sataan.
Keinu on siis isäni äidin saama lahja, joka on tehty siis minun mummolleni hänen täyttäessään neljä vuotta. Ja samalla sitten laskimme mummun syntymävuotta ja yhtäkkiä olikin niin, että keinu on tehty vuonna 1918 ja sitä myöden se täyttää tänä vuonna siis tasan 100.
Jotenkin ihan kamalan hämmentävää. Tuossa se keinu on vieressäni. Koskaan siinä ei ole oikein kukaan istunut. Aikuiset eivät tietenkään mahdu siihen ja koska tuo perinneryijy on niin ikään kuulunut siihen aina, niin lapsi liukuu keinusta pois. Eikä tietenkään tietoa, että miten mummu siihen on joskus sopinut. Kaunis se on joka tapauksessa.
Niin tahi näin on jännää, miten elämässä ollaan aina sekä vanhan että uuden äärellä. ja ennen muuta se, miten näiden vanhojen talojen myötä itsekin on ikään kuin kengitetty omaan historiaansa. Ja kun tuo keinu säilyy varmasti seuraavatkin sata vuotta, niin ajatelkaas, kun meidän pikku-Noora on joskus vaikka 80-vuotias, niin hänellä on likemmäs parisataa vuotta vanha keinu.
Tämän talon salin muurista olen tainnut teille ennenkin kirjoittaa. Muuri on siis tuotu purjeveneellä tänne Santtiolle aikanaan, talohan on siis rakennettu 1911. Ihan niin vanha muuri ei ole, mutta vanhahan se sekin on. Itse asiassa muurista puuttuu vielä ns. yksi kerros, joka on tuolla vintissä. Ihan kokonaisuudessaan muuria ei tähän saliin ole koskaan korkeutensa puolesta pystynyt kokoamaan.
Ja nyt on sitten pääsiäisen aika. Minusta aika kivasti sopivat keltaiset narsissit tuohon muuriin ja vaikken juuri ole pikkutipu-ihminen, niin aika söpöt ovat nuo tipusetkin tuossa. Eli kyllä tässä vain kelpaa pääsiäistä odotella. Taitaa nimittäin olla niin, että kiirastorstai ja pitkäperjantai eivät vielä varsinaista pääsiäistä ole, mutta joka tapauksessa parasta kevään juhlaviikonloppua vietetään.
Ja missä kelissä, vau!
-Laura
Ps. Kirjoittelin muuten tästä kylästä, missä siis tämä meidän talo – ja keinu sijaitsevat. Lukaise ihmeessä, jos maalaiselämä kiinnostaa.
