Millainen ihminen on jouluihminen? Ainakin sellainen, joka kirjoittaa jouluista blogipostausta puolilta öin, saa päähänsä ottaa muutaman jouluisen kuvan olohuoneesta, miettii kääräisevänsä vielä pari lahjaa… Siinä minun mielestäni aika hyvät tuntomerkit määritteelle jouluihminen.
Toki pakko myöntää, että tänä vuonna pieni jouluihminen sisälläni on ollut hieman koetuksella. On ollut niin kiire. On ollut vähän murheitakin lähipiirissä eikä fiilistä yhtään parantanut se, että luin illalla kahta päivää vaille tasan vuoden takaisen postaukseni siitä, miten joulusta tulikin surun juhla.
Viime vuonna nimittäin tähän aikaan rakas kissani Batigol vietti viimeistä iltaansa äidin ja isän luona, huomisiltana hän ei enää jaksanut olla meidän matkassamme. Jos haluat voit lukea elämäni henkilökohtaisimman postauksen maailman hienoimmasta brittikissasta täältä.
Tänä vuonna sitten on ollut sairautta lähipiirissä ja juuri tälläkään hetkellä en toivo mitään muuta kuin paljon sydämiä Porin sairaalaan. Jokainen sydän on siellä tarpeen.
Huomenna menen aamusta vielä töihin ja viimeistellään siinä joulunajan jutut kuntoon. Sitten onkin aika ottaa hieman helpommin.
Vai ottaako jouluihminen helpommin? Ei. Se säntäilee torstai-illaksi pitkästä aikaa töihin Helsingin Jokereille, perjantaina säntäily jatkuu joululahjaostoksille, illalla Joannan kanssa syömään ja lauantaina kiireen vilkkaa Pyhärantaan. Perunat imeltymään ja perunalaatikko tulille. Kinkun paistosta tulee meidän perheessä (äiti ja isä) aina ainakin jonkinasteinen taisto, mutta menköön. Samaa settiähän on ollut tarjolla jo 48 vuotta.
Pari vuotta sitten tein Pätkis-kakun, nyt olen ajatellut tehdä vähintään samoilla, huimilla, kalorimäärillä kuorrutetun suklaa-kirsikka-unelman. Se on sitten varmaan sunnuntain puuhaa se. Paitsi, että jos pitää lähteä vielä käymään Raumalla, niin kiire tulee taas.
Parasta tällä hetkellä on se, että jouluksi on luvattu lunta ja pakkasta. En muista koska viimeeksi. Enää meidän perheessä ei lähdetä Hurra-hevosella ja reellä kirkkoon, kuten isäni lapsuudessa lähdettiin samasta osoitteesta, mutta ihan parasta se lumi on joka tapauksessa.
Olenko jo luonut tarpeeksi määritteitä jouluihmiselle? No, en ehkä. Musiikista en ole nimittäin puhunut sanaakaan. Voisin kirjoittaa kymmeniä postauksia itselleni tärkeistä joululauluista, mutta tulkoon yksi mainituksi. Yksi tärkeimmistä. Sen voit kuunnella tämän linkin kautta.
Jouluun on enää viisi yötä.
Laura
Heiiii Laura! Täälläkin valvotaan, sillä kaikki yöt ovat mielestäni ihmisen parasta aikaa 🙂 Juhannusyöt, pääsiäisyöt, kevätyöt, kesäyöt – valitettavasti myös arkiyöt…ei ehkä ihan yhteiskuntakelpoista…:) Ihanaa joulua sulle, terkuin, Annarina
Ihanaa. Olen juuri kanssasi samaa mieltä, vaikka nykyään menenkin aiemmin nukkumaan kuin aiemmin:) Mutta niin tahi näin; joulua edeltävät yöt ovat parhaita. Joulun lämpöä ja iloa teillekin sinne, Laura