Mitä teet kun kävelet sisään hotelliin? Sisäänkirjaudut, katselet ympärillesi ja marssit huoneeseen. Jo matkalla mietit, kuinka nopeasti saat ehkä vaatteesi vaihdettua ja riennettyä kaupungille.
Sitten on hotelleja, joihin voi astua kuten runsas viikko sitten astuin Pariisissa. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä tähän ihastuttavaan vanhaan tekstiilitehtaaseen Oberkampfin alueella, Place de la Republiquen ja Place de la Bastillen välimaastossa. Tästä hurmaavasta kätketystä aarteesta esittelin teille jo taannoisessa postauksessa ihastuttavan kylpyhuoneen ja nyt on aika kurkistaa olohuoneeseen. Kyllä siis olohuoneeseen, josta välittyy myös yllin kyllin talon ihastuttavaa historiaa.
Koko hotelli Fabric in sisustus on täydellinen kunnianosoitus 1900-luvun alkuajoille ja alueen tekstiiliteollisuuden historialle. Tekstiilitehtaan muutoksesta hotelliksi vastannut arkkitehti Vincent Bastie sekä sisustussuunnittelijat Agnes Louboutin ja Patrice Henry ovat mielestäni onnistuneet täydellisesti ajan hengen yhdistämisessä moderniin hotelliin.
Eivätkä pelkästään siinä. Helppoahan hotellin ala-aulaan, jota siis tässä syystä olohuoneeksi kutsun, on tehtaan teräspylväitä jättää, mutta miten tehdä uuden ja vanhan yhdistäminen näin taidokkaasti. Tai miten käsitellä kylmää ja kolkkoa tilaa niin, että siitä tulee kotoisa. Tässä on onnistuttu täydellisesti ja näistä kuvista todellakin voi hakea ideoita myös omaan kotiinsa. Ja kyllä, vanhan Singerin hyödyntäminen, sehän on tuttu juttu, mutta Fabric issa sekin jotenkin loisti läsnäolollaan.
Yllä olevassa kuvassa näkyy mielestäni yksi oivallusten oivallus. Miksi aina pitäisi käyttää perinteistä mattoa, jos sen voi toteuttaa näinkin. Eli puulattian keskelle upeasti ladottu laattalattia antoi huikean hienon struktuurin koko tilalle ja värityskin kun oli täydellisesti onnistunut, niin Voilá!
On myös jännää, miten samassa tilassa on käytetty hienosti pellavaa, muovia ja nahkaa. Itse en ehkä lähtisi yhdistämään jäykähkön oloisen nahkasohvan rinnalle isoja upottavia pellavapäällysteisiä nojatuoleja, mutta tämä sisustus kertoo oivaltavasti, että näin hyvinkin passaa tehdä. Enkä tietenkään tarkoita sitä, ettäkö ideassa mitään huonoa olisi, itse en vaan ennen ole ajatellut näitä materiaaleja yhdessä.
Miksi sitten tässä käytän kuvien tilasta sanaa olohuone? Yksinkertaisesti siksi, että se oli kuin täydellinen olohuone, joka kruunu oli vielä iltaisin avautunut “Honesty Bar”. Rehellisyysbaari, kyllä vain. Yhdelle seinustalle tuotiin viinejä, samppanjaa, drinkkiaineksia ja pientä purtavaa ranskalaiseen tapaan. Siinä sitten sait olohuoneessa ollessasi sekoitella itsellesi vaikka yömyssyn ja samalla uppoutua seurusteluun. Ainoa, mitä Honesty Bar tietenkin edellytti oli se, että kirjasit paperille nauttimasi juomat ja palautit paperin ystävällisesti receptioniin, joka niin ikään sijaitsi olohuoneen yhdellä nurkalla.
Siinä viiniä siemaillessani oli helppo siirtyä ajassa taaksepäin, miettiä kuinka ompelukoneet aikanaan kävivät, miten alueella raikui iltaisin nauru ja musiikki, miten Pariisi tarjosi parastaan. Kenties jossain lähistöllä kaikui Edit Piafin, Pariisin pikkuvarpusen chanson…
