Olin taannoin Ikean kuvaston julkistuksessa, jonne menin ihan harmillisen myöhässä, mutta jonne kuitenkin ehdin mainiosti fiilistelemään tunnelmaa. Pitäisikö sanoa SAMMANHANG – tunnelmaa, sillä sen verran vahvasti nämä special edition-tuotteet läsnä kuvaston julkistuksessa olivat.
Sen enempää menemättä syksyn tuotteisiin kehaisen kuitenkin tämän samaisen SAMMMANHANG in peilikaappia. Ihana, sanalla sanoen. Paljon orkkia, kuten useissa tuoteperheen tuotteissa. Sisällä ihanaa peiliä ja näin näyttää, kun kaapin siis avaa, että koko tila täyttyy. Kiinni ollessaan kaappi on taas niin simppeli ettei paremmasta väliä.
Iso suositus sille, että käytte ainakin kurkkaamassa. Tuoteperhe tosin myynnissä vain valitun ajan.
No mutta se, mitä varsinaisesti myös tuossa tilaisuudessa mietin oli, että mitä jos ihan koko koti viimeistä koukkua, henkaria, juustohöylää, purkkia, purnukkaa, liinavaatetta ja sohvaa myöden olisi Ikeaa. Olisiko sellainen koti millainen?
Pääsettekö ytimeen siitä, mitä tarkoitan? Eli siis, että kertakaikkisesti olisi Ikea -koti. Sieltä kun lopulta löytyy ihan kaikki (ja myös kaikki se, mitä ei tarvitse…:) nim. muutamallakin reissulla talossa käyneenä…).
Tämä tietenkin on vaan fiilistelyä, koska en usko, että mistään löytyy kotia, jossa tuo äsken kirjoitettu toteutuu. Ja toisaalta jos löytyy, niin kertokaa ihmeessä. Olisi kiva kuulla ajatuksia kodista, missä olisi maksimaalinen määrä tätä ruotsalaista kruununjalokivituoteperhettä.
Joku varmasti miettii, että paljonkos allekirjoittaneella on Ikeaa. No, muun muassa TV-taso, kirjahylly, jotain muutakin toki ja uskokaa tai älkää, mutta minulla on 18-vuotias Ikean keittiö. Välillä tulee hetkiä, kuten juuri nyt tätä kirjoittaessani, että eihän se edes voi olla totta, mutta kyllä se vaan niin totta on.
Ostin nimittäin nykyisen kotini arkkitehtipariskunnalta, joka ehti tehdä täällä melkoisen remontin juuri ennen minun ostopäätöstäni (he itse saivat yllätyksekseen omakotitontin Tuusulasta ja joutuivat luopumaan tästä nopeasti) ja he olivat toteuttaneet paloista tänne Ikean keittiön.
Paloista siinä mielessä, että esimerkiksi lasiastiakaappini ei ymmärtääkseni kuulu varsinaisiin kaapistoihin, mutta mainiosti ne kaikki yhteen passaavat. Ja todellakin kaikki tämä vuodelta 2000. Jotenkin uskomatonta. Mutta kyllä ehdottomasti uskomattominta on se, kuinka hyvälle keittiöni yhä edelleen näyttää. Mikään ei minusta erota sitä vuodesta 2018. Kuvaanpa sen teille joskus.
Iloa viikkoon ja KIITOS siitä, että olet palannut lukijakseni. Pitkä tovihan tässä uutta blogipohjaa tehdessä vierähtikin, mutta lopputulos oli odotuksen väärti.
Laura
