Televisio lattialla on tietenkin mahdoton yhtälö. Mutta löydäpä sellainen tv-taso, joka näyttää mahdollisimman vähän tv-tasolle, mutta silti toimii asiassaan. Ei helppoa, eikä se ollut sitä kyllä minullekaan.
Viikko sitten olin varma, että oikea alusta tulee olemaan Pentikin arkku. Siinä tiimellyksessä etsin erilaisia, potentiaalisia tv-tasoja myös vanhempieni luota, mutta tuloksetta. Eikä se Pentikin arkkukaan lopulta tuntunut oikealta.
Tässä yhteydessä olen kolmeen otteeseen piipahtanut myös Ikeassa. Odottelin aikani tänään myyntiin tulevan uuden Stockholm -sarjan rottinkitasoa, mutta sekään ei sitten tuntunut oikealle.
Kun piti löytää jotain, joka ei olisi liian hieno ja samalla jotain, joka olisi järkevän hintainen ja kirjoja ja lehtiäkin siihen pitäisi saada. Puhumattakaan siitä, että sen pitäisi sopia hyvin vahvojen värien ja huonekalujen joukkoon. Ja sitten se oikea saavutti mieleni eilen ja lähdin siltä istumalta illalla Ikeaan. Oikea on nyt valkoinen Vittsjö. Pieni valkoinen kirkastus, muuten melko tummasävyisessä sisustuksessa.
Mutta matka siihen, että Vittsjö -hyllytaso tuolla television alla nyt nököttää, se tuntui vielä eilisiltana melko pitkälle. Olen nimittäin linjallisesti pyrkinyt välttelemään sitä näkyä, joka olohuoneeni eilen valtasi… Ja myös sitä toivottomuuden tunnetta, joka eri osia, ruskeaa pahvia, muovia ja ruuveja katsellessa vallitsee. Tunnistaako kukaan muu tätä fiilistä….?
Mutta näin vaan yllätin itseni. Tiedostin, että kukaan toinen ei tätä nyt tule kokoamaan ja toisaalta olin varsin tietoinen myös siitä, että kovinkaan kauan en enää televisiota halunnut lattian tasolta katsella. Joten ei muuta kuin rohkeasti laatikko auki ja ristipäämeisseli esiin.
Muutaman kerran olin jo antamassa periksi en niinkään siksi, etteivätkö ohjeet olisi toimineet, mutta pikemminkin siksi, että tämä tällainen työskentely ei ole tarkoitettu kovin pitkäkyntiselle ihmiselle. Mutta kehittelin useita eri otteita ruuveihin ja kyllä se siitä sitten vain syntyi.
Siis ihan oikeasti syntyi. Sain hyllyt paikoilleen, sain keskitason lasin paikoilleen ilman katastrofia, sain vielä hyllynkin paikoilleen ja television nostettua sen päälle.
Ihan kuin olisin ihmisenäkin kasvanut sen kokoamiseen kuluneen puolentoista tunnin aikana aivan valtavasti. Pystyn nyt antamaan mahdollisuuden kenties jollekin toisellekin omia kokoamistoimia vaativalle huonekalulle – mutta sitten toisaalta, en minä kyllä kovin massiivisiin kokoamispuuhiin tästäkään onnistumisesta huolimatta taida lähteä.
Mutta onnistumisen ilo oli iso, ei muuta kuin siskot; investoikaa muutamaan työkaluun ja kantakaa rohkeasti se tuote sieltä Ikeasta ulos. Kantovaiheessa oli muuten hieman vaikeuksia, mutta kassalla ei niinkään. Tuo Vittsjö kun maksoi tasan 49 euroa ja sopii mainiosti olohuoneeni “trendikkään kerrokselliseen”:) sisustustyyliin.
Kuvaan teille viikonloppuna tätä kehuttua lopputuotetta ja luulen, että tämä Vittsjö on kanssani yllättävänkin pitkään!
