Ihmeellinen elämä orkidean kanssa

Tunnen aika monia, jotka tykkäävät kovin orkideasta. Itse kuulun tähän porukkaan myös näin aikuisena, nuorena orkidea ei niinkään lämmittänyt mieltäni. Orkidea myös herättää keskustelua. Vaikka pidänkin kukista ja olen yleensä aika hyvin onnistunutkin niiden kanssa, en juuri koskaan keskustele muista kukistani kenenkään kanssa. Se sen sijaan, miten hoidan orkideoitani, se kiinnostaa kyllä.

Myönnän, että minunkaan pinnani ei aina kestä loppuun saakka. Ei. Sitä loputonta liottamista, loputonta juureen tuijottelua, loputonta pettymistä pelkkiin lehtiin ja loputonta pölyjenkään pyyhkimistä. Siis mistä tuo kirjoittaja oikein puhuu, joku saattaa miettiä. Mutta orkideaväki tietää:) Tietenkin siitä, että saako orkideaan kasvatettua vaikka parin vuoden kukkimattomuuden jälkeen uuden kukkivan oksan vai ei ja nyt, olen jälleen lähempänä onnistumista kuin koskaan.

Huomasin tuon keskeltä kohti valoa pyrkivän “oksan” ehkä noin pari viikkoa sitten. Myönnän katsoneeni sitä jälleen kerran silmin; “yksi uusi lehti jo ennestään hyvin voivaan vanhaan orkideaani, tylsää”. Tänään sitten äidyin uudelleen tämän kaverin pakeille ja mikä ilo, mikä riemu, mikä suunnattoman onnistumisen ilo, kun huomasin, että sieltä se tulee jälleen – KUKINTO. Ihan oikea KUKINTO! Ja tiedän, että jokainen orkideoiden ystävä tietää, mistä tunteesta juuri nyt puhun.

Kerron teille jatkossa viikottain, miten tuo kasvaa ja miten tarina etenee. Mutta se huoli. Olen monta kertaa päivällä miettinyt, pitäisikö minun sommitella uusia tukipylväitä jo nyt. Sipaisin kiinni ikkunan yläreunassa olevan tuuletusaukon tämän ikkunan kohdalta, ettei kukinnolle (uusiovarrelle) vain tulisi kylmä. Mietin siis ihan aikuisten oikeasti, että miten selvitän nyt tuon kukkivaksi varreksi. Toivon samalla, etten nyt sitten tee sitä virhettä, että ylihoidan kukkaa, orkidean hoidon tärkein taikahan on huolettomuuden alle puettu tarkkuus:)

Palailen tästä kyllä ja kerron tarinan jatkumon. Toivottavasti joku teistä lukijoista jakaa tämän aidon ilon. Niiiiiin suuren ilon.