Aikuisuus vai ymmärrys…

Sunnuntai on hyvä päivä tehdä tunnustuksia.

Ensin kehun itseäni ja ystävääni. Koska Päivi ei päästänyt minua eilisiltana pinteestä, niin huomasin lopulta lupaavani lähteä tänä aamuna lenkille klo 8. Ja koska me emme ole aivan ensimmäistä kertaa tätä “lenkkipappia” kyydissä, niin siinähän se hupsahti likemmäs kolme tuntia linjalla Meilahti-Kuusisaari-Lehtisaari-Kaskisaari-Töölö ja takaisin. Ja kyllä oli ihanan, talvisen kylmä, mutta mukavaa vaihtaa kuulumisia. Kolmessa tunnissa ehtii paljon.

Sen jälkeen kävin Alepassa ja ostin joulutortun. Joulukausi on siis virallisesti korkattu. Kyseinen yksilö maistui aivan järkyttävän hyvälle ja taas saan miettiä, kuinka paljon noistakin tulee seuraavien kahden kuukauden aikana kerättyä kaloreita:)

Ja nyt teen makaronilaatikkoa. Ihanaa. Ja ihan tavallisesta sinisestä maidosta ja sikanaudasta.

Ja sitten joku varmasti miettii, että mitä ihmettä nuo Oiva Toikan linnut tuossa ylhäällä tekevät. No, ne ovat ne varsinainen sunnuntaitunnustus ne.

En usko, että olen edes ihan ainoa tämän “ongelman” kanssa painiva. Siis minkä ongelman? No, sen että siinä missä Toikan lasilinnut näyttivät 20 vuotta sitten lähes koomisille niin nyt huomaan suorastaan tavan takaa ihailevani eri lintuja… Eikä tässä edes olla pelkällä ihailulinjalla, olen nimittäin vakaasti sitä mieltä että tämän postauksen ensimmäinen lintu – Suomi 100 -juhlalintu kaikessa sinisyydessään  – saattaisi ihan oikeasti löytää paikkansa kotoani. Ja oikeastaan tämä yllä oleva tummanpuhuvakin, puhumattakaan vihreästä, kaikista niistä ihanista pikkulinnuista, kuukusiakos ne olivat….

On siis syytä vakavasti pohtia, missä menen lasilinnullisessa elämänkaaressani. Olenko siinä vaiheessa, että olen vain oppinut arvostamaan hienoa suomalaisen lasimuotoilun grand old mania Oiva Toikkaa ja hänen kädenjälkeään vai olenko tullut vanhaksi?? Jälkimmäinen kuullostaa sinällään pahemmalle kyllä enkä ihan edes tarkoin tiedä, mitä sillä tarkoitan. Mutta ehkä se sitten tulee siitä, että kun pidin itseäni muutamia vuosia sitten edes verrattain nuorena, en olisi voinut kuvitellakaan näitä kotiini. Mietin kyläreissuilla, että kas näin siis vanhemmat ihmiset sisustavat… :::))))

Tätä lasilintuasiaa pitää hieman pehmennellä kertomalla, että minulla on ollut jo vuosia niin ikään Iittalan lasikylässä vaikuttavan Anu Penttisen lintuja, harmillisesti tuo sarja lopetettiin. Enkä sen koomin ole saanut täydennettyä kolmen ison ja yhden pienen lasilinnun kokoelmaani. Ostan jos joltakulta löytyy kokoelmasta puuttuvia yksilöitä!

Mutta ehkä siis muutan suuntaa ja alan näiden “vanhuusvuosieni” aikana kerätä birds by toikka -lintuja. Ja niitähän riittää, onhan Oiva Toikka vaikuttavan uransa aikana suunnitellut puhallettavaksi yli neljäsataa lintua. Se on paljon se ja kuka tietää, kuinka upeita signeerattuja kokoelmia jossain jollain on.

Kuka tietää, kenties minullakin kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *