Olen hotellifriikki, aina ollut. Jokainen hotellihuone on tehnyt minuun jonkinlaisen vaikutuksen ja yhä edelleen näin tapahtuu. Rakastan siis yksinkertaisesti hotelleja. Koti on siellä, missä matkalaukkukin on. Tällä asentella on ollut helppo matkustaa pitkiäkin työreissuja kaikki nämä vuodet.
Siksi oli itsestään selvää, että heti kun Helsingin uusi, hieno luksushotelli Hotel St.George avataan, haluan kokea hotellin ihan kärkipäässä. Ja jos miettii, että kyseinen paikka on avannut ensimmäistä kertaa ovensa 2.5 klo 15, niin voisi melkein sanoa, että aika lailla uusista ovista sisään astuttiin lauantaina.
Mietin hyvän tovin, että mitä nyt sitten kirjoitan, koska kuvia ja tarinaa riittää. Ja siksi päätin, että kirjoitan tarinan ihan kokonaista kolmessa osassa; aloitan ihanasta Atelier-huoneesta, jatkan tarinaa wintergardeniin eli talvipuutarhaan, joka on siis kiistatta hotellin kätketty jalokivi, ja saatanpa päättää tämän hotellitrilogian vielä yleisarvioon. Ellei arvioita tässä matkan varrella jo tule tarpeeksi.
Mutta ennen kuin mennään huoneeseen, mitäs sanotte tämän postauksen avauskuvista? Niissä on nimittäin St.Georgen aula, joka ottaa vieraat vastaan. Teos on kiinalaisen ihmisoikeustaistelija ja taiteilija Ai Weiwein teos Tianwu. Mutta sitten huoneeseen.
Mistä aloittaisin? Kehumalla huiman hienoa työnjälkeä, joka tekee vaikutuksen koko huoneessa. Kaapeissa, liukuovissa, uskomattomissa väliovissa, listoissa – vaikka missä. Ja nuo ovet. Koko hotellissa ovet ovat niin massiivisia, että omat sanani eivät riitä kehumaan. Se, että ovi on niin massiivinen, että sen avaaminen tekee lähes heikkoa, sellainen pitää oven parhaimmillaan olla.
Oville siis iso 10. Liukuoviratkaisulle television edessä sillekin täysi arvosana. Järkevää, vaikkei tila erityisen pieni ollutkaan.
Sänky. Ihana, upottava, iso – kuten tämän tason hotellissa ja huoneessa pitääkin olla.
Ehdottomasti visualistille ihailemisen arvoinen asia oli huoneen hillityn yllättävä värimaailma. Vihreää, harmaata, oranssia, puuta. Ja valaisimet, eivät pelkästään tässä huoneessa, vaan koko hotellissa. Mutta siis huoneessakin valaistuksen suunnittelusta täysi kymppi. Yksikään valo ei häikinyt, tarjolla oli kirkasta valoa ja täydellistä tunnelmaa. Suunnittelun kukkanen. Ehdottomasti mallia sisustajille.
Ja pari sanaa toki valtavasta kylpyhuoneesta.
Yksinkertaista tyylikkyyttä. Kuvat kertovat teille oleellisen, mutta ehkä maininta wc-pöntöstä, joka oli varustettu niin kaikin hienouksin, etten tohtinut edes niitä kokeilla ja positiivinen sana isoista kosmetiikkapulloista. Sitä vähemmän tulee muovijätettä mitä harvemmin muovia menee roskikseen. Onkin silkkaa hulluutta, että hotelleissa noin normaalisti on tuhoton määrä pieniä muovipulloja, joista otetaan kerta sampoota ja ne heitetään roskikseen. Hienosti ajateltu. Noista todella ottaa moni tuotteensa.
Vaikka huoneessa oli paljon kaunista, oli tuo oranssinen, artdeco-henkinen rahi ihan kaiken huipennus. Niin muhku, niin kaunis, niin parhaan värinen ja vain kertakaikkinen helmi. Arvaapa kuinka monta kertaa yritin etsiä sen merkkiä pohjasta tai jostakin, jäi salaisuudeksi ellei nyt sitten hyvällä tuurilla teistä lukijoista joku tätä tunnista.
Eli siis yksinkertaisesti lähes täyden kympin huone. Joku varmasti miettii, että mistä ihmeestä tulee tuo sana lähes. No, lähes tulee siitä, että vaikka kuinka yritin ymmärtää, en vain ymmärtänyt, että miksi ihastuttavan työpöydän lattiasähkö tulee juuri siitä kohdasta kuin mistä se tulee. Jokin selitys asiaan varmasti on, mutta jotenkin se nyt vain silmiin jäi.
Mutta niin jäi siis paljon muutakin. Suosittelen lämmöllä Atelieria. Ai niin, unohdinko mainita, että huoneet sijaitsevat hotellin ylimmissä kerroksissa ja niistä on näkymät Vanhan kirkon puistoon. Ja koska ikkunalaudoilla oli leveyttä enempi kuin tarpeeksi, siis ne olivat huimat, niin mikäpä siinä on ikkunalaudalla istuskellessa ja maisemia ihastellessa.
Palaan hotel St.Georgeen vielä uudelleen ainakin kertaalleen kuten alussa lupailin. Se talvipuutarha…
Nauttikaa kuvista,
Laura
