Asuntomessut – ja porilainen sadepäivä

Aloitetaan ensin tärkeimmästä eli tuosta ikkunan hakasesta. Ja vastataan saman tien, että kyllä, tämä kuva on todellakin napattu ensi kesän asuntomessukohteesta. Kohteesta, joka kantaa nimeä Bunkkeri ja josta tulee sataprosenttisen varmasti yksi Porin Karjarantaan sijoittuvien asuntomessujen kiintoisimmista kohteista.

Kyseessä on siis jo 1937 rakennettu silloisen Shellin paikallisjohtajan asuintalo, jossa sijaitsi myös toimisto ja autovaja. Nyt tästä kokonaisuudesta tulee siis asuntomessujen hitti, johon rakennuttaja pääsi kiinni muuten halvalla. Talo oli nimittäin viime vuona Porin katsotuin kohde netin asuntopalveluissa ja lopulta kaupunki myi sen 5000 euron hintaan parhaan jatkosuunnitelman talolle esittäneelle taholle.

Näitä kuvia katsomalla jokainen voi itse päätellä, miten paljon lisäeuroja 300 neliöisen talon saamiseksi edes tähän pisteeseen on jo nyt kulutettu, mutta ah, lopputulosta on tällä kertaa kyllä erityisen herkullista odottaa. Tsemppiä rakentajalle.

Sitten mennään eilisen ennakkoretken asioista niihin, joihin en voinut itse vaikuttaa… Ei nimittäin ole ideaalisin päivä matkata Poriin kaatosateessa, mutta varsinkaan ei ole ideaalisin päivä kiertää tulevaa asuntomessualuetta niin, että suojaa samanaikaisesti sekä kameraansa, käsilaukkuaan, silmälasejaan, ripsiväriään, jalkojaan, käsiään ja vaikka mitä:) Ja tästä nimenomaisesta syystä huomaisin kotona kamerani kuvakertymän kanssa parikin asiaa.

No, ensimmäinen ja yllä oleviin kuviin liittyvä asia on se, että ulkokuvaa Bunkkerista nyt sitten ei ole, koska juuri niillä huudein satoi niin paljon, etten enää kerta kaikkiaan saanut kameraani esille mistään muovituksista. Ja muutenkin kuvista tuli outoja (lue: huonohkoja). Syy siihen selvisi ihan vain kotona kameran linssiä vilkaisemalla; jos linssistä ei näy läpi, on kaikin puolin hurskastelua yrittää väittää, että kamerassa olisi vikaa…

Että sellaista. Tässä ensimmäisessä messufiilistelyssä edetään siis huonoilla ja synkän sateisilla kuvilla, mutta nyt, ihme ja kumma sateen hetkeksi tauottua,  hieman kirkkaammilla ajatuksilla. Ensimmäinen niistä tuli jo kerrottua, Bunkkerin lopullista kokonaisuutta odotan kovin. Toivottavasti talon ainutlaatuinen tunnelma säilyy sekä sisätiloissa materiaalivalintojen ja sisustuksenkin muodossa. Liian modernina taloa en näkisi millään.

Toinen yleisökohde, siis näkemistäni ja käymistäni,  tullee olemaan Haltiatar. Kaunis CLT-puuelementein osittain toteutettu talo on monimuotoinen, kutsuva ja todellakin, aistiesteettömän oloinen. On helppo nähdä, että kansa tulee pitämään, itsekin ilahduin jo nyt.

Mutta kuten todettua, tämä ensimmäinen katselmus koko messualueelle tuli tehtyä kaatosateessa, mikä ei varmasti ollut omiaan jättämään erityistä kokonaisvaikutelmaa. Äkkiseltään jäin miettimään kovasti alueen äärimmäisen tiivistä rakentamista.

Asia on erinomainen tieto messukävijöille, mutta se, että alueella yksi vallitsevimmista näkymistä olivat jo nyt erilaiset muurit (palomuurit?) niin Suomessa, missä rakennusmaata on yllin kyllin, tiiviys tuntui vähän oudolle. Samaan syssyyn voisin ihmetellä myös alunperäistä kaavoitusta, joka on tehty enemmän kuin varmasti mahdollistamaan komeat tuulitunnelit alueelle. Naapuriston kerrostalojen nousu lieneekin aikanaan iloinen asia ja ne toivottavasti kaavoitetaan tuulitunneleita vastaan.

Mutta ehkäpä nämä asiat korostuivat nyt rakennusvaiheessa ja  fiilis on varmaankin aivan toinen ensi vuoden toukokuussa, kun meidät toimittajat kutsutaan toistamiseen tekemään havaintoja alueesta.

psst. Kuvat tässä alla paritalokohteesta Wieberberger Jokiduo, joka on yksi joen rannan tuntumaan sijoittuvista taloista ja jonka hengittävä kennoharkkorakenne vaikutti mielenkiintoiselle. Siihen pitää perehtyä.