Minulla on vähän sellainen tapa, että ostan, jos näen jotain sellaista, mitä saattaisin joskus ehkä mahdollisesti tarvita. Myönnän, että joskus saatan jopa ostaa parikin hyvää, jos hinta sattuu kohdilleen ja jos vaikka sitten joskus tarvitsisi. Joskus sitten käy niin, että tätä jotain en tarvitse koskaan ja synnintuntoisena siirrän asioita kierrätykseen, mutta joskus voi sitten käydä kuten tänään, että vuosikausia sitten jostain hankittu (ehkä halvalla saatu), kaunis esine muokkautuu yllättäen nykyiseen kotiini. Ja kun ostaa kerralla ruukkuja kuusi, niin on mistä valita:)
Eli siis ei mitään tietoa, että mistä ja vielä vähemmän, että milloin, kuuden ruukun ritilikön olen hankkinut. Mutta ilo oli suuri, kun äsken muistin noiden olemassa olon. Sain nimittäin tänään Vallilan värikkäästä aamiaistilaisuudesta pienen palan iloa elämääni, näin pienen vihreän vieressä taisi lukea. Ja koska rakastan jokaista vihreää ja kukkaa, tietenkin pieni kodinonni (tai ainakin sen näköinen kukka) päättyi kotiini.
Jo kotimatkalla muistin, että ehkä yhden keittiökaapin alimman hyllyn perimmäisestä reunasta löytyy hiekkapintainen ruukkukuusikko ja siellähän se oli. Ruokakassit jäivät purkamatta, kun siirtelin muita esineitä ruukkuje tieltä ja kuten aavistinkin täydellinen match, kodinonni ja tuo pikkuinen ruukku. Ei muuta kuin kamera sauhuamaan!
Toki nythän ei enää tarvitsisi kuin varmuudella tietää, että tuo on kodinonni, koska jotenkin nuo lehdet mielestäni eivät sovi täydellisesti näkemykseeni mainitusta kukasta.
Mutta ei pidetä sitä nyt pääasiana. Kaunishan tuo on kuitenkin ja melkein ainakin olen oikeassa kukassa. Ja se ilo siitä, että olen juuri saanut ottaa käyttöön, jotain jonka ostamisesta on kauan ja jonka ostosyyksi en keksi mitään muuta kuin, “että ehkä tälle joskus sitten se tarve löytyy”.
ja tarve oli tänään ja tässä. Kokonaisuus symppis, arvosana noin 10-.
Se, mihin tuo pikkuruinen kokonaisuus kodissani asettui, jääköön nyt vielä näin blogillisesti salaisuudeksi. Sen voin kuitenkin paljastaa, että se sai seurakseen tyräkin, pullojukan ja ihan uuden anopinlehden sukulaisen. Olen aivan ihastunut tällä hetkellä viherkasvien kerroksellisuuteen. Mitä enemmän erilaisia ja eripintaisia ruukkuja ja mitä enemmän erilaisia, täysin toistensa vastakohtaisia viherkasveja sitä hienompi juttu.
[…] päätyi tuohon, koska on niin söpö. Silloin muutama viikko sen purkkivalinnoista kirjoittelin tänne ja ihan oikeassa olin, mainio paikka sille isosisarusten viereltä […]