Kerroksellisuus on sisustamisessa ehdottoman kaunista ja sitä myöden niin kauniita ovat myös kokonaisuudet, joissa uusi kohtaa vanhan.
Tämän pöydän tarina kotonani on aika hauskakin. Hyvä ystäväni soitti nimittäin vuosikausia sitten Ullanlinnassa asuessaan, että hänen vuokraemäntänsä oli tullut kysymään häneltä, että koska omistamaansa asuntoa ollaan naapurissa tyhjentämässä, niin että kiinnostaisiko jokin.
No, tuossa vaiheessa ystäväni Jussi tietenkin muisti minun intohimoni vanhoihin huonekaluihin ja kutsui minut paikalle. Aivan Liisana en ihmemaassa ollut, koska osin kalusteet olivat muistaakseni melko huonokuntoisia, mutta yhden senkkikaapin ja tämän pöydän halusin pelastaa.
Se, että myin muutamia vuosia sitten sen hyllyn eteenpäin, siitä ei sen enempää, koska inasen harmittaa. Mistään varsinaisesta antiikista ei totisesti ollut kyse, vaan melko räjähtäneestä hyllystä, mutta olen kaivannut sitä. Toivottavasti sen muutamalla kympillä hakenut ostaja on tykännyt, hän oli ainakin haltioissaan kaapin hakiessaan.
Minulle siis jäi muistoksi tämä kaunis pöytä, joka on itse asiassa melko räjähtänyt sekin etenkin pöytäpinnastaan (jota tosin onnistuin melko hyvin välttelemään kuvissa). Mutta hienoisesta huonokuntoisuudesta huolimatta tykkään tästä pöydästä kovin. Siinä on valtavan kauniit muodot, kuten varmasti kuvat kertovat, tavarat nöyttävät sen pinnalla erityisen kauniille ja tämän lisäksi se on juuri nyt täydellinen pari ihan uuden Jacobsenin Seiskan kanssa ja Designers Guildin tapetin kanssa.
Täydelliseksi kokonaisuuden tekee tietenkin se, että uusi ja vanha yhdistyvät kokonaisuudessa kauniisti, mutta onhan vanha puu sekä vaalean- ja viininpunainen myös lyömätön yhdistelmä. Pidän itse ihan kamalasti.
Ja erityishuomio tosiaan vanhalle puulle. Kyllä se patinoituessaan vain on niin kaunis, huonokuntoisempanakin.
Väri, joka tuohon vielä kaikessa täyteläisyydessään sopisi olisi oikein runsas vihreä, mutta koska vihreä samettisohvani on olohuoneessa eri seinämällä, en niitä kuviin yksissä millään saa. Muissa postauksissani sohva toki vilahtelee ahkerasti.
Kaunista mielestäni joka tapauksessa ja samassa yhteydessä ei voi olla korostamatta myöskään valkoisen merkitystä. Aina yritänkin kaikille sanoa sitä, että hyvä sisustus kaipaa, olipa se kuinka värikäs, tumma tai mikä tahansa, myös valkoista ja mustaa. Valkoinen kirkastaa ja musta terästää. Simppeli ja helppo juttu muistettavaksikin.
Ja yksi pieni huomio muuten vielä. Tuo pieni kranssi oli Kristiinan tämän vuoden joululahja minulle, Tietenkin eukalyptus kuivui samoin tein, mutta kaunis on ehdottomasti noinkin. Vähän sekä jouluinen että samalla tarpeeksi vähän jouluinen. Sopii siis hyvin loppiaisaattoon.
Mukavaa lauantai-illan jatkoa,
Laura
