Tulppaanit, Designers Guild ja paperikassit

Hankin uudenvuodenaattona tämän kauden ensimmäiset tulppaanit. Olin ajatellut valkoisia, mutta jostain syystä kotiini päättyivätkin nuo viileät violettiset tulppaanit. Sopivat nimittäin aika hienosti tapettiin. Samalla tein muutamia muitakin pieniä muutoksia vuoden 2018 alkamisen kunniaksi.

Tuo ruskea hyllyhän on nimittäin ollut vuosikaudet kirjoineen tv-tasoni ja loppusyksystä siirsin sen tuohon, missä se nytkin on, mutta neljän kuution pystykuvioon. Ei toiminut, ei sitten alkuunkaan. Mutta nyt mielestäni toimii aika kivastikin kaikkine vaaleanpunaisine tilbehööreineen. Tuo vaaleanpunainen laatikko on peruja toisesta kaupastani ja on siitä saakka kulkenut matkassani.

Laatikon päällä on myös yksi joululahjani, johon tässä aion vaikkapa tänään tutustua hieman perusteellisemmin. Entiset työkaverini, valokuvaajat Esa Urhonen ja Pekka Lehmuskallio nimittäin julkaisivat joulun alla kirjan Lehtikuvaajan tarinoita, jossa he käyvät kuvin läpi pitkää uraansa minunkin ensimmäisessä varsinaisessa työpaikassani sanomalehti Länsi-Suomessa. Kiva pala sitä lähihistoriaa, jota jo itsekin kotiseuduiltani muistan.

Vaikka olohuoneeni Designers Guild -tapetti (en muista sen nimeä) ei ole vieläkään kovin vanha ei liene juuri päivää, jolloin en miettisi sen vaihtamista. Vaikka tykkään tuosta aivan todella paljon, on se samalla myös todella hallitseva palanen kaikkea. Myönnettävä toki on, että yhdessä vihreän samettisohvani kanssa, ne ovat ihan täydellinen match ihmiselle, joka rakastaa runsasta ja värikylläistä kotia. Hmmm….

Eli siis pitääkö tässä ja nyt päättää, että vaihdosta ei ole tulossa kuitenkaan ihan näillä hetkillä. Ja samassa lauseessa sitten haaveilen jo Reeta Ek in tapetista. Kurkatkaa tästä, muuttuuko koti vaihtamalla… 🙂

Ja ettei kuvista, ja kodistani, puuttuisi runsautta, niin toki esillä on myös paperikasseja. Kauniit paperikassit ovat sen lisäksi että ihania katsella myös kierrätettävissä ja ainakin jossain määrin ekologisempia kuin ne ikuiset, ja rumat, muovikassit. Tästä kassien ikuisesta dilemmastahan kirjoittelinkin joulun alla tänne blogiini.

No, mutta siis. Yksi seuraavasti operaatioista kunhan arki tässä saa on se, että käyn yhden kaapin läpi ja tsekkaan kaikki paperikassini. Olen tämän aina silloin tällöin tehnytkin, mutta jälleen niitä on yksi kaappi täynnä (ja tiedän kyllä, mitä äitini sanoisi tähän…)  Ja ne kaikki ovat niin kauniita. Pois eikä paperin tai kartongin keräykseen niitä ei tietenkään malta laittaa, joten tilaa on vain löydyttävä.

Meitä on vain niin moneksi, näissä sisustusaarteissakin. Huomionarvoista on, että nyt esillä olevassa kassissa toistuu sama kulta kuin tapetissakin… ja jos luit eilisen postauksen, huomaat, että myös uusi kalenteri on sävy sävyyn…:)

Komeaa alkanutta vuotta kaikille!

Laura