Joulu ja jouluvapaat – siinä elämäni suola seuraavat kaksi ja puoli viikkoa.
Ajattelin aloittaa tämän joulun aatonaattoviikon blogipostauksen päivittelemällä sitä kuinka vähän olen ehtinyt kirjoittaa tänne tänä syksynä, mutta eihän se siitä päivittelystä enää miksikään muutu niin olkoon. Ainoa asia, johon voin vaikuttaa ole tuleva, niin suunnataan siis katseet siihen.
Ja nyt ensihätään vapaisiin. Siis minulla alkoivat tänään jouluvapaat ja virallisesti menen töihin vasta loppiaisen jälkeen. En tiedä milloin olisin enemmän odottanut lomaa kuin nyt. Ja siksi nautin ihan koko sydämestäni siitä, että saan olla nyt klo 11.37 yöpaita päällä, sain ottaa äsken vastaan yhden kukkalähetyksen, saan nauttia pakettipapereista ja -naruista joululahjapajassani ja mitä vielä. Siis ihanaa.
Tänä iltana meillä on myös perinteinen jouluilta ehkä minulle läheisimpien ystävien kanssa, joita olen nähnyt syksyllä suunnilleen yhtä vähän kuin mitä kirjoittanut tänne tätä blogiani. Mutta sellaista se aikuisen ihmisen elämä välillä on, ei voi mitään.
Me olemme siis AO-tytöt. No, tytöt ja tytöt, mutta nuoret naiset, tai no ehkä aikuiset naiset. Ikä muuttuu, mutta ryhmämme nimi ei.
Sen ryhmämme sai, kun minä aikanaan lähdin Yleltä ja vietimme läksiäisiltaani Ravintola Loisteen terassilla Helsingin keskustassa. Oivalsimme, että on “taloudellisesti kestävä” ratkaisu nauttia SOK:n asiakasomistajaviinejä ja -kuohuvaa kuin mitään muuta. Siitä lähtien pyrimme valitsemaan paikaksi aina AO-johdannaisen, koska kuohuvaa kuitenkin on aina mennyt lasi jos toinenkin. Hyvässä seurassa.
Tänä iltana menemme kuitenkin BasBasiin, joka ei ole AO-paikka, mutta jonne olemme olleet menossa ainakin pari kolme vuotta. On vain niin, että kyseiseen paikkaan on suunnilleen Helsingin vaikeinta saada pöytää ja koska meillä se nyt haastavien vaiheiden jälkeen on, niin suuntamme on Tehtaankatu.
Me annamme toisillemme lahjat, siis jokaisella on neljä samanlaista ja jokainen sitten jälleen saa lähteä “tilaisuudesta” neljän erilaisen lahjan kanssa. Paljastan jo nyt, että minun lahjani liittyy tänä vuonna ruokaan, vaikka yleensä minä olen ollut meistä se, jonka lahja liittyy vain jouluun ja joulukoristeisiin,
Olen antanut näille lähiystävilleni Kristiinalle, Ninalle, Lauralle ja Piialle vuosikausia sellaisia joulutavaroita, jotka toivon ja vähän uskonkin heidän säilyttävän omassa elämässään muistoina. No, muistoina minusta, ehkä niinkin, mutta muistoina ystävyydestä ja siitä kuinka kiva on, että jouluun kuuluvat perinteet. Ne samat koristeet, jotka nostetaan vuosi toisensa jälkeen koristamaan kuusta ja pöytiä. Niistä syntyy joulu.
Hyvää joulukuun 18. päivää, palailen huomenna – ruokakuvien kanssa:)
Laura
