Talvi on talvi-ihmiselle vuoden parasta aikaa. Mutta mitä sitten, jos talvi ei tullutkaan? Näin kävi tänä vuonna Helsingissä ja kotiseuduillani Lounais-Suomessa.
Katson tätä kirjoittaessani ulos ikkunasta, ulos harmaaseen ja mustaan. Harmaaseen, jota on nyt kestänyt nelisen kuukautta. Ikkunan peltejä piiskaa taas vaihteeksi sade, kuinkas muuten. Jos jotain hyvää luulisin ainakin, että pohjavedet kiittävät tästä talvesta. Tulvivat varmaan pian yli äyräidensä.
Eilisiltana käydessäni kaupassa, sateen piiskoessa kasvojani mietin myös taloja, koteja. Suomalaista rakennuskantaa ei ole vallitsevan ymmärrykseni mukaan tehty kestämään jatkuvaa kosteutta, vaikka en olekaan rakennusalan asiantuntija. Mietin, miten isoja korjauksia on edessä. Mietin myös, että mitä ne korjaukset tarkoittavat ja keiden rahoilla ne teetetään.
Viime viikolla saimme katsoa maastohiihdon maailmancupia hiihtopyhättö Falunista. Niiden Falun-kuvien katselu alkoi jo olla omalla sietorajallani. Keskellä hyvä ettei kukoistavaa koivikkoa ja nurmikkoa meni metrin parin levyinen kaistale valkoista. Hiihtäjät olivat ymmärtääkseni jotakuinkin kauhuissaan, mutta ei huolta, niin olivat katselijatkin.
Eilen ampumahiihtäjä Tero Seppälä sanoi Anterselvassa, että hänellä oli niin kuuma hiihtoasussaan, että riisui lopulta puhun alta kaiken muun paitsi boxerit. “Sellaista talviurheilua”, sanoi Seppälä maalialueella.
Lapista puheen ollen. Päivänä eräänä kuuntelin radiouutisista, miten pohjoisen poromiehet kertoivat porotalouden muuttuvan, koska enää ei ole niin selkeitä vuodenaikoja. Muutos perinteiseen elinkeinoon on valtava.
Luonto minuakin surettaa, no ehkä kaikkein eniten. Tätä menoa me menetämme luonnon sellaisena kuin sitä on totuttu pitämään. Kevään ja alkukesän kasvit ovat jo nyt nupuillaan, routa on etelässä vain kaukainen haave, talviunia nukkuville eläimille jatkuva sade tuo esiin pesien kastumisen ja unien katkeamisen myötä taistelun elämästä ja kuolemasta, muuttolintojen muutto muuttuu, Saimaan norpille aletaan rakentaa luontoa muistuttavia pesintämajoja kuivalle, tai no sateen kastelemalle, maalle, jotta pesintä onnistuisi. Näin vain muutamia asioita mainitakseni.
En muista koko elämäni varrelta sellaista hetkeä, että kotiseuduillani ei olisi päästy hiihtämään. Pikkutyttönä koulujen välisten hiihtojen ladut menivät suoraan takapihaltamme.
Tänä vuonna meneillään on se ensimmäinen kerta, että Lähdepellolla Raumalla tuskin voidaan järjestää Hippo-hiihtoja. Ja kun nyt tuo paikka tuli mainittua, niin heillähän oli siellä järjestysvastuu oman historiansa suurimmista hiihtokilpailuista. Niiden aika olisi kai ollut jotakuinkin nyt. Peruutettiin jo viikkoja sitten.
Sain viime viikon lauantaina vetää puolentoista tunnin keskustelun, jossa yhtenä keskustelijana oli tämän hetken ehkä tunnetuin ilmastokeskustelijamme, Maailman ilmatieteen järjestön pääsihteeri Petteri Taalas.
Taalas sanoi, että maailmanloppua ei tule eikä maailma muutu asumiskelvottomaksi, mutta muutos on iso, se on jo tapahtunut ja siihen pitää sopeutua ja tehdä asioita, jotka soveltuvat muuttuvaan maailmaan.
Mutta mitä jossei henkisesti sovellu? Se tässä vain huolestuttaa.
laura
