Tämä itsenäisyyspäivä antaa aihetta juhlaan ja itselleni mahdollisuuden sanoa ääneen tärkeän lauseen. Jos luet elämässäsi vain kolme kirjaa, lue Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogia. Tätä suurempaa kokemusta et voi suomalaisuudesta saada. Tätä suurempaa lukukokemusta et vaan voi ylipäänsä kokea.
Otin kirjat äsken kirjahyllystä käteeni asetellakseni ne näihin itsenäisyyspäivän kuviin. Tuli jälleen sellainen olo, että olisiko suurromaanin lukeminen jälleen paikallaan. Ehdin vielä ennen joulua, jotta tulee tänä itsenäisyyden suurena juhlavuonna luettua.
Olen lukenut trilogian läpi muutaman kerran ja joka kerta ollut siitä yhtä vaikuttunut. On kieltämättä ollut persoonallista raahata nämä kolme kirjaa Kreikkaan, mutta siellä vaan Ithakan saaren yksinäisellä rannalla luin Väinö Linnaa viimeeksi muutamia vuosia sitten. Luin rannalla, luin hotellilla, luin ravintolassa. Jopa niin pitkään, että tarjoilija tuli kysymään, että mikä voi olla noin kiehtovaa. Miten sen sitten kreikkalaiselle selittäisi?
Ainutlaatuinen, upea, koskettava. Tätä kaikkea on tämä kirjakolmikko. Se pitää sisällään raskaan mutta rakkaan tarinan Koskelan Akselin ja Kivivuoren Elinan elämästä, tarinan syrjäisen hämäläiskylän vaiheista maamme suurissa murrosvaiheissa. Puhutaan ajasta, jolloin jokainen päivä oli taistelua seuraavan eteen, mutta elämästä, johon mahtui myös pieniä, suuria ilonaiheita. Kun pääset kerran sisälle Pentinkulmaan, et tule sieltä ihan heti pois.
Näissä kuvissa on minulle muutenkin rakkaita asioita. Kimpussa ensinnänkin yhtä lempikukkaani, eustumaa. Tykkään siitä todella paljon ja se on kaunis kaikissa väreissä, toki juuri nyt tietenkin valkoisena. Sopii minusta erityisen kauniisti eukalyptuksen oksien kanssa.
Sitten tuo Suomen lippu. Sekin on tärkeä muisto minulle tärkeästä päivästä. Tasan kymmenen vuotta sitten nimittäin juhlimme tärkeiden ihmisten kanssa minun maisterivalmistujaisiani Helsingin historiallisessa Torni-hotellissa. Sain paljon kivoja lahjoja, jotka ovat läsnä kotonani, mutta Suomen lippu nousee esille vain kerran vuoteen.
Enoni toi minulle tämän kuvissa näkyvän Suomen lipun. Siellä se Tornin päivällispöydässä juhlisti suurta juhlaa Itsenäisyyspäivän alla ja sen jälkeen se on ollut aina kerran vuodessa esillä kotonani. Näin syntyvät muistot.
Toivottavasti teilläkin kaikilla on paljon muistoja ja asioita, joita vaalitte omassa elämässänne.
Hyvää itsenäisyyden 100-vuotisjuhlapäivää teille kaikille.
