Onkohan Ruotsissa kaikki paremmin? Onko jokainen ruotsalainen koti ihana? No, tuskinpa näin, mutta itselleni naapurimaan kiinteistönvälitysfirmat ovat jo pitkään olleet inspiraation lähteitä monessakin mielessä, joten siksi päätin myös laittaa teille tänne blogiin fiilisteltäväksi kuvia yhdestä kauniista eteläruotsalaisesta kaksiosta.
Oli jotenkin hassu fiilis, kun parisen viikkoa sitten törmäsin Alvhemin sivuilla näihin kuviin ja tuntui sille, että voisin suoraan kävellä tähän asuntoon sisään ja olla kuin kotonani. Niin moni kohta tässä kodissa nimittäin edustaa sellaisia asioita, joita minä kodin sisustamisessa arvostan.
Joku varmasti miettii, että mihin nimenomaisiin asioihin minä olen ihastunut, ne aika helppo on ne käydä läpi. Kaikki te, jotka olette seuranneet blogiani jo pidempään tai käyneet jollakin sisustusluennollani tiedätte, kuinka arvostan sisustuksessa sen lisäksi että värejä niin pyöreiden muotojen tuomaa illuusiota lisätilasta.
On tavattoman helppo kuvitella tähänkin keittiöön suorakaiteen mallinen pöytä, jolloin se veisi aivan eri tavalla tilaa tuosta yhdelle seinälle asettuneesta keittiöstä. On toki myös huomattava, että pöytä on erityisen kaunis ihan itsessäänkin ja nuo wieniläistuolit istuvat tuohon kokonaisuuteen myös aivan erinomaisesti ja ovat niin ikään kevyitä ja kauniita.
Toinen pyöreän tuoma efekti on keittiössä senkin päällä oleva pyöreä peili. Ehkä itse olisin laittanut tuohon kohtaan vielä muutamia senttejä halkaisijaltaan isomman peilin, mutta toki koska kuvasta ei aina näy oikeita mittasuhteita saattaa olla, että se on jo maksimileveä. Joka tapauksessa peili tuo kohtaansa jälleen sen efektin, että sen reunoilla on runsaasti tilaa vaikka sitä ei itse asiassa ole yhtään sen enempää kuin mitä siinä olisi vaikkapa suorakaiteen mallisen peilin kanssa.
Matkaan tästä kodista ajatuksiin kannattaa ottaa muutakin. Esimerkiksi oikeita mittasuhteita. Olohuoneessa niin ikään ei ole valtavaa sohvapöytää vaan kiva pyöreä pöytäkaksikko, jota voi näppärästi siirrellä aina tarpeen ja vieraiden niin vaatiessa.
Ja sitten vielä nuo taulut. Olen ehdottomasti ollut sitä mieltä kaikkina näinä vuosina, että perinteinen “sääntö” siitä, että tauluissa on jokin kohta linjassaan on se ainoa oikea. Tässäkään kollaasissa ei oikeastaan mikään ole linjassaan, mutta silti jotenkin tykkään.
Olenkohan tulossa vanhaksi vai alkaako taulujen “sekamelska” olla lopulta ihan kiva ja hyväkin juttu:)? Olenkohan myös tulossa vanhaksi, kun näissäkin kuvissa vilahteleva “lepakko-tuolikin” on alkanut vilistää blogipostauksissani ihan kivana juttuna, vaikken niin siitäkään ole ennen perustanut… 🙂
Mukavaa tammikuun viimeistä päivää! Olympialaisiin lähtö lähestyy….
Laura
(Kuvien käyttöön kysytty lupa. Photos allowed for use in this blog by source: ALVHEM)
Olen myös seurannut ko välitysliikettä jo vuosia ja täytyy todeta etten ole yhtään asuntoa nähnyt mihin en muuttaisi. Kaikki ovat omalla tavalla yksilöllisiä. Jotenkin Suomessa on menty siihen, että kirjaimellisesti sisustetaan presiis samoilla tuotteilla kuin muillakin on. Ei uskalleta olla persoonallisia. Tuttavani kiteytti asian hyvin, kun sisustaa omaa uutta kotiaan. Haluan tietää tulevani omaan kotiini enkä naapuriin. Ruotsissa on myös oivallettu, että parveke aukeaa keittiöstä eikä olohuoneesta. Antavathan nuo vanhoissa göteborgilaisissa taloissa olevat asunnot myös hienot raamit asunnoille kaakeliuuneineen. Ja pihatkin on viimeisen päälle kunnostettu.