Tukholman messut on jälleen messuiltu. Vietin näillä kaluestealan messuilla perinteisen tiistain ja päivän kävelysaldo, toki kävelyt hotellille ja Arlanda-expressille mukaan lukien, jotakuinkin 19 000 askelta. Aika hyvin siis sanoisin.
Mietin, että mitä tänä vuonna messuilta teille kirjoittaisin, mikä tuntui trendaavaan ja mitä kenties jäin miettimään. Helppo on aloittaa siitä, mikä tuntui trendaavan ja ne olivat ehdottomasti muhkut muodot ja kaaret. Ei sellaista tuolia löytynyt, jossa ei jonkinmoista kaarta olisi ollut. Sohvissakin oli jonkin verran kaarevia linjoja, mutta ennen muuta sitä pyöreyttä ja muhkevuutta.
Ehkä itselleni yksi silmiinpistävimmistä asioista oli se, että en mitenkään erityisesti inspiroitunut A-hallista. Siis hallista, jossa perinteisesti törmää kaikkeen uuteen ja ihmeelliseen. En tiedä, mistä johtui, mutta nyt tuntui sille, että oikein mikään ei sytyttänyt. Jollain tavalla esimerkiksi Stringin osasto ei erityisesti jaksanut innostaa. Joka vuosi samalla paikalla, suunnilleen samannäköisenä, toki aina kauniina mutta niin tuttuna. Kuvista alimmaisena muuten Stringin uusi pikkuinen hyllytaso.
Osastossa, joka on joka vuosi samalla paikallaan samalla perusilmeellä – siinä on hyvätkin puolensa, mutta saattaa käydä niin, että vakituista messukansaa ei enää niin kiinnostakaan. Voin toki väärässäkin olla.
Toinen asia, joka messuilla pisti silmään olivat valtavat akustiikkalevyjä valmistavien yritysten osastot. Näitä osastoja oli todella paljon. Yksi niistä oli toisiaan kauniimpi ja se on kuvan Nordgröna –nimisen yrityksen osasto. Kaikki mitä näette kuvissa on poronjäkälää. Ihanan pehmoista ja söpöä, pikkuisen ehkä tuoksui luonnolle, mutta kauneus vei voiton. Tutustukaa ihmeessä tuotteisiin heidän sivuillaan.
Napataan esille myös suomalaiset Artek ja Adea. Ensin mainittu lanseerasi Tukholmassa Ronan ja Erwan Bouroullecin suunnitelman Rope Chairin eli Rope-tuolin. Kuten kuvatkin teille kertovat, köysi näyttelee tuoleissa pääroolia.
Ja lopuksi ihastellaan vielä kauhajokelaisen Adean uusia lanseerauksia. ja nimenomaan uusia lanseerauksia ei pelkästään tuotteissa vaan myös suunnittelijanimissä.
Omakohtainen kokemukseni vie muutaman vuoden taakse, kun ihastuin messuilla ikihyviksi ruotsalaisen Aleksander Lervikin suunnittelemaan Mr.Jones-sohvaan ja kotiinihan se päätyi.
Tänä vuonna osastolla sai ihastella jälleen uuden suunnittelijanimen, britti Damian Williamsonin sohvia. Nimenä Williamson on kova ja uskon, että sekä hänen uutuussohvilleen Origami ja Domino löytyy ihailijat. Ensin mainittu on nyt sitä osastoa semisti “muhku” ja jälkimmäinen ehkä tutummin Adean edellisiin mallistoihin istuva.
Ja piste iin päälle oli sitten uusi (julkisten tilojen) nojatuoli Garbo. En tiedä onko paljon sanottu, mutta ei kovin kaukana ole parhaasta nojatuolista, jossa olen koskaan istunut. Ja muutamassakin on tullut istuttua. Pst. huomatkaa, kaari toki tässäkin tuolissa…
laura
Ai niin, käy ihmeessä lukaisemassa myös eilinen Tukholma-postaukseni, jos olet vailla hyvää hotellia, kivaa sisustusliikettä ja mainiota kotiruokaravintolaa.
