Onko tässä Suomen paras aamiainen? On…

Jos hotellin aamiainen on sellainen, että siitä keskustellaan kaveripiirissä, sitä kuvataan someen ja muun muassa sen takia esimerksiksi itse olen tämän viikonlopun Lahden Seurahuoneella, niin eikös silloin voi ihan syystä sanoa, että kirjoitan Suomen parhaasta aamiaisesta.

Jokainen, joka tuntee minut tietää, että olen viettänyt puolet aikuisesta elämästäni hotelliaamiaisten äärellä, eli lisätarvetta parhaaksi aamiaiseksi julistamiseen ei kait tarvita. Mutta mieluusti kyllä kerron, että mikä tästä tekee niin erityisen.

En edes tiedä kummasta aloittaa atmosfääristä vai tuosta hedelmämyrskystä, jonka asiakas kohtaa varsinaisessa aamiaissalissa. Toisaalta koska itsekin asiakkaana ensin koen koko tilan niin aloitetaan siitä.

Ensinnäkin tila on todella kaunis ja kutsuva. En varsinaisesti ole sisustuksessa ihan näin kovien kontrastien ihminen, mutta tässä toisen kerroksen tilassa mustavalkoinen pystyraitatapetti, kaunis puu, sekä selkeän väriset mukit ovat aivan lyömätön yhdistelmä.

Kun tähän kaikkeen laittaa lisukkeeksi sen, että jo ovella joko ystävällinen tarjoilija tai sitten kyltti pyytää ensin rauhassa istumaan, jotta asiakkaalle saadaan tarjoiltua joko tee tai kahvi, on kokemus jo tuossa vaiheessa todella viehättävä.

Tapahtunutta myös edelliseen vierailuuni on se, että nyt teen ja kahvin kanssa tuotiin heti pöytää kaksi pientä, kaunista, lämmintä ja rapeaa riisipiirakkaa. Jo tästä tulee asiakkaalle todella hyvä mieli ja vasta tämän jälkeenhän asiakas astuu tuonne varsinaisen aamiaistarjoilun pariin.

Ja siinä sitten tuleekin vastaan tämä huikea keskipöytä, jota aika ahkeruudella tänään sekä ihailin että kuvasin.

Kun kaikki on niin kauniisti tarjolla, kaikki on tuoretta, hieman persoonallistakin ja niin herkullista. Ja mikä aivan upeinta olen ollut tällä aamiaisella eri aikoihin ja eri päivinä, niin voin kertoa, että tilanne ja palvelu on aina samaa tasoa. Jokainen hymyilee, auttaa ja tuntuu sille, että aamiaishetkeni on ihan oikeasti myös tarjoilijoille erityinen.

Ja mikä ainutlaatuisinta niin koskaan, koskaan en ole Seurahuoneella havainnut, että mikään kulho olisi tyhjä. Joku koko ajan tyylikkään eleettömästi täyttää näitä kulhoja samanaikaisesti kun toki salin puolella samat henkilöt iloisesti käyvät kysymässä maistuisiko vielä toinen tai kolmas kuppi kahvia.

Siis jotenkin niin ihanaa. Ja mitäs vielä muuta. No, esimerkiksi se, että katsokaas tuota vohvelijuttua…

Eli vohvelitaikinaa juuri oikea määrä tuossa purnukassa!!! En ehkä enää kestä tätä söpöyttä ja sitä kuinka paljon tämän aamiaisihanuuden eteen on tehty töitä jo suunnitteluvaiheessa saati sitten ihan jokaisena päivänä.

Eikä tässä nyt vielä toki kaikki. Löytyyhän tilasta toki omat osastot erikoisruokavalioita, montaa eri jogurttia, siementä, puurobaari, tuoremehupuristimet ja iso käsi sille, että maidot ja vedet ovat jäämurskassa ja pysyvät kylminä. Ainoa osasto, jota en sinällään ymmärrä on yksi puolikas seinällinen makeaa. Pientä leivosta ja irtokarkkeja, jotka eivät ihan ensimmäisenä, siis nuo karkit ainakaan, minusta aamiaiselle kuulu, mutta ehkä sitten jo brunssille, jona tämä tämänkin lauantain aamiainen vissiin jatkui.

Olenkohan jo kehunut tarpeeksi? Ehkä, mutta syystä. Kun kerroin yhdelle ystävälleni, että tulen viikonlopuksi Lahteen, niin hän sanoi, että sen aamiaisen takia meidän kaveriporukkammekin pitää tehdä kevätretki Lahteen. Joku keikka jossakin ja yö Seurahuoneella.

Ja koska tämä postaus alkoi ihan superihkuilla kuvilla niin päättyköön myös. Arvaattekin varmaan, että ei leipäosastokaan ihan heikoimmasta päästä ole. Jos vielä leivän päälle olisi Kallen mätitahnaa, niin minä sanoisin, että kaikki on täydellistä, nytkin jo melkein.

Ihanaa lauantain jatkoa kaikille ja terkkuja Lahdesta!

Laura