En kovin mieluusti sanoisi, että saappaat ovat eteisaulani sisustuksen vahvin perusta, mutta mitä sitä totuutta kieltämään. Siinä ne nyt vain ovat, uudet kirkkaankeltaiset Hai-saappaani. Sain nämä kaunottaret äidiltäni lahjaksi ja olen niistä kovin iloinen, ovathan saappaat käyttötarvike numero 1 tätä nykyä ainakin täällä pääkaupungissa.
Ja juuri tuosta asiasta olen kovin surullinen. En toivonut mitään muuta niin paljon joululahjaksi kuin lunta. Eihän sitä Santtiolla saati Ihodessa tai Raumalla saanut, vettä tuli kyllä ihan riittämiin. Eilen kun ajoin illalla viikon jouluretkeltä kotiin Helsinkiin huomasin surukseni, että joudun luopumaan siitäkin vähästä lumesta, josta vielä lounaisrannikollakin sain nauttia.
Onko tämä siis todellakin tätä, aina ja vain, ikuisesti tästä eteenpäin? Ei lunta, ei talvea. Vain saappaita. Luojan kiitos niitä saa edes kirkkaissa väreissä…
Kun olin pieni, en muistaakseni saanut saappaita joululahjaksi. Sain yhtenä talvena esimerkiksi luistimet. Muistan hyvin elävästi, että lähdimme aikaisin aamulla äitini, mummun ja enoni kanssa joulukirkkoon ja polte oli tietenkin kova luistinradalle kirkon jälkeen. Ja minulle oli luvattu, että aamukahvien jälkeen pääsen sinne.
Ulkona oli niin kylmä, niin paljon lunta ja pakkasta, että siellä mitään kukaan luistella voinut. Mutta minullapa oli aivan uudet kaunoluistimet ja sain varpaiden jäätyessä ihan hetken pitää niitä jalassani keskellä sysitalvea, joulupäivänä. Kylän keskelle perinteisesti jäädytetyssä kiekkokaukalossa, tietenkin.
Edellispäivänä tämä samainen enoni kertoi, että hän oli juuri katsellut pitkän aikavälin sääennustetta ja kertoi, että ainakin tammikuu mennee aivan samoin kuin joulukuukin. Helmikuussa paistaakin sitten jo enempi aurinko ja pysyvää lunta…No, sitä ei vissiin taaskaan tänne saada.
Eli ei muuta kuin saappaita jalkaan siellä ja täällä. Kuten todettua, onneksi ne sentään ovat iloisen värisiä…
En usko, että ilmastomuutosta pystyy enää mikään pidättelemään saati pysäyttämään, hidastaminen voi hienoisesti tulla kyseeseen, ehkä. Mutta mitä sillä sitten saavutetaan? En tiedä. Tuskin noita lapsuuden talvia ainakaan, mutta jos edes jotain niin, että veljeni tyttärellä olisi talvista muitakin muistoja kuin ikuinen pimeä sade.
Itse olen maksanut jo muutaman vuoden joka ikinen kuukausi WWF lle eli Maailman Luonnon Säätiölle 15 euroa uhanalaisten tiikerien pelastamisen tukemiseksi. Ilo oli suuri, kun jossain vaiheessa tuli tieto siitä, että tiikerien määrän väheneminen oli saatu Intiassa pysäytettyä.
En osaa sanoa, ovatko minun euroni auttaneet tässä asiassa, mutta koen asian itselleni tärkeäksi. Voisimmeko yhdessä yrittää pelastaa maailman monimuotoisen luonnon ja Suomen neljä vuodenaikaa?
Laura
Samaa sanoin miehelleni muutama viikko takaisi” paras ostokseni tänävuonna on keltaiset hai-saappaani, muita kenkiä ei olisi juurikaan näillä leveysasteilla ole tarvittu ” ps. äidilläsi on hyvä maku
Meidän ei muu nyt auta kuin näistä sitten tosiaan nauttiminen! Äitini sanoo muuten, että hänelle on aina tullut jotenkin hyvä mieli, kun on nähnyt jollakulla keltaiset saappaat, joten ilon kautta:)
Hyvää ja toivottavasti edes vähän lumisempaa vuotta 2018!
Thanks so much for giving me ann update on this subject on your
web page. Please understand that if a completel new post appears or in case any
changes occur to the current post, I would be interested in readihg more and understnding how to make good use of those strategiies
you talk about. Thanks for your time and consideration of people bby making your
blog available.