Neristan – Kokkolan puinen sydän

Vierailin ensimmäistä kertaa Kokkolassa syystalvella, juuri joulun alla 2012. Muistan ikuisesti kylmän ja hieman lumisen ensikosketukseni Neristaniin, Kokkolan vanhaan kaupunkiin. Otin valokuvia, postailin niitä sosiaaliseen mediaan ja olin niin onnellinen. Olin nimittäin pari kuukautta aiemmin muuttanut ypösen yksin Kalajoelle, ja nyt ihan vain siitä vierestä löytyikin paikka, jossa minulla oli olo kuin olisin kotona. Niin paljon Neristan minua rakkaasta Vanhasta Raumastani muistutti.

Joten ilmoitan julkisesti tykkääväni sinusta kovin, Neristan. Hassu nimi muuten, ennen kuin oivalsin olevani jotakuinkin ruotsinkielisessä kaupungissa:) Myöhemmissä selvityksissäni olen myös oppinut sanan Oppistan. Ja tavallaan lamaantunut siitä, että Oppistan, joka on siis vanhan säilyneen puukaupunkiosan vieressä ja nykyinen kaupungin ydin, on aikanaan ollut sekin täynnä toinen toistaan upeampia kauppiaiden ja laivanvarustajasukujen kivitaloja. Suurin osa näistä taloista on kuitenkin  purettu keskustan alta.

Surullista. Mutta nyt kun niitä ei enää ole, iloitaan siitä, että on vielä Neristan, alakaupunki, jota ovat asuttaneet merimiehet ja käsityöläiset. Ja iloitaan myös siitä, että Neristania ei ole purettu, onhan kaupunginosa ollut purku-uhan alla 60-luvulla. Niin outoa. Tiedän ihan kokemuksesta, että ei vanhan puutalon ylläpito ja jatkuva remontointi ole helppoa, välttämättä halpaakaan, mutta onhan näissä taloissa, tällaisissa alueissa kiinni niin valtava pala maamme historiaa, että jokainen purkupäätös on suunnattoman suuri epäonnistuminen.

Olen kuvannut keväällä tänne blogiin myös ihastuttavan Kristiinankaupungin sekä tietenkin Unescon maailmanperintökohteen Vanhan Rauman. Kannattaa kurkata myös nuo postaukset. Voin luvata, että samoin tein saa alkaa myös suunnitella ensi kesän must -vierailuja:)

Sitä paitsi kannattaa muuten kaikissa kaupungeissa vieraillakin, sillä maallikonkaan silmään nämä kolme eivät ole samanlaisia. Kokkolassa ehkä tietyllä tavalla aistii sen, että talot, joista vanhimmat jo 1600 -luvun peruja, ovat olleet juuri ns. tavallisen kansan käytössä, eikä talojen koristeluun ole niin valtaisasti ollut mahdollisuuttakaan kiinnittää huomiota. Toisaalla sitten vaikkapa Raumalla vanha Marela edustaa hyvin varakkaan laivanvarustajaperheen vanhana kotina todellista koristelujen ja yksityiskohtien perikuvaa. Huikean kaunis talo. Museo muuten nykyään, joten sinne pääsee vierailulle.

Yhtä kaikki. Nämä ajatukset eivät tule nyt museoviraston oppineen suusta vaan sellaisen ihmisen suusta, jonka mielestä jokainen suomalainen, säilynyt puukaupunginosa on mielettömän hieno ja arvokas pala maamme historiaa. Neristanissakin olo kuin olisi juuri tipahtanut taivaalta alas satumaailmaan miettimään miltä elämä on näillä kaduilla näyttänyt parisataa vuotta sitten. Millaisia ihmisiä näillä kaduilla on kävellyt, asuuko joku kenties aivan sukutalossaan, millaisia tarinoita talot sisälleen kätkevätkään.

Olettehan kokkolalaiset ylpeitä Neristanistanne? Minä ainakin lupaan viedä ilosanomaa aina eteenpäin, että länsirannikon retki kannattaa ehdottomasti ulottaa sinne Keski-Pohjanmaan rannoille saakka. Itse tulen taas ensi syksynä, teen taas kävelylenkin, ehkä otan pari kuvaakin ja uppoudun ajatuksissani jonnekin kauas historiaan. Siihen  aikaan, kun kaikki oli niin toisin.